Various – Roadrunner Roadrage

Kun musiikkikanavat eivät juurikaan hevivideoita esitä, niin on hyvä, että niitä on tarjolla ainakin dvd:llä. Roadrunner Roadrage on melko kattava katsaus tämän päivän mättömusiikin visuaaliseen ilmeeseen. Mukana on sekä suuria nimiä että ainakin Suomessa tuntemattomampia bändejä, jotka kaikki ovat kenties maailman arvostetuimman raskaaseen musiikkiin erikoistuneen levy-yhtiön leivissä. Voi siis ehkä olettaa, että jokaiseen bändiin on satsattu keskimääräistä enemmän ja näin ollen videotkin ovat tavallista laadukkaampia.

Nopeasti tulee selväksi, että hevanderivideot eivät ole paljon muuttuneet aikojen saatossa. Perusasetelma on yhä se, että bändi soittaa ruosteisen tehdashallin tapaisessa rähjäisessä luolassa ja yrittää näyttää mahdollisimman häijyltä. Bändiotosten sekaan sitten viskotaan kauhuelokuvien perussettiä. Liian usein videoissa on unohdettu, että biisien tavoin nekin tarvitsevat jonkinlaisen koukun jäädäkseen mieleen. Tämänlaisista videoista parhaiten toimii ehkä Illdisposedin Still Sane, jonka yleisilme on tyylikäs sekoitus David Fincheriä ja The Ringin tappajakasettia. Enimmäkseen käteen jää kuitenkin vain kasa nopeita leikkauksia ja irvisteleviä miehiä.

Kaikki bändit eivät toki jämähdä samaan kaavaan. Joitain biisejä höystetään esimerkiksi löyhällä juonella tai komiikalla. Nämä esitykset edustavat valitettavasti myös levyn heikointa antia. 36 Crazyfistsin sarjakuvaefektejä hyödyntävä Bloodwork, jossa bändi pieksee ninjoja 60-luvun Batmanista pöllittyjen efektien ryydittämänä, on jopa kiusallisen kömpelöä huumoria. Naurun makuun pääsee vasta Cradle of Filthin Nymphetamine Fixillä, jolla piskuinen Dani Filth kuikuilee tyttöjä keskiaikaisen linnan ikkunoista ja lipoo huuliaan. Myös Saw-elokuvan soundtrackilta löytyvä Fear Factoryn Bite the Hand That Bleeds on leffaa myötäilevine kohtauksineen tahattoman hupaisa.

Hevibändit käyttävät perinteisesti myös keikkataltiointeja musiikkivideoina. Nytkin niitä on mukana muutama. Chimairan laiskanpulskea esitys Cleansationista on pettymys, mutta Soulfly mättää vähäeleisen ja tehokkaan version Sepultura-klassikosta Roots Bloody Roots. Oma lukunsa ovat myös hardcorebändien livetallenteen ja perinteisen poseerausvideon sekoitukset, jotka ovat myös levyn katu-uskottavinta ja asennepitoisinta antia. Enpä menisi soittamaan poskea esimerkiksi Madballin laulajalle.

Levyn videot olisivat piristävää vaihtelua musiikkikanavien poppikeikarointien seassa, mutta näin putkeen katsottuina niiden perustavanlaatuinen mielikuvituksettomuus tulee turhan hyvin esille. Musiikkihan levyllä on enimmäkseen pätevää mättöä, joten jos telkkarisi on kytketty kunnon stereoihin, niin mikäs tätä on pyörittäessä. Roadragea on muuten mielenkiintoista verrata viimeisimmän Soundin mukana tulleen dvd:n materiaaliin. Tuolla kiekollahan on mukana iso nippu kotimaisten artistien musiikkivideoita, ja on mukava huomata, että ne ovat aivan yhtä ammattitaidolla tehtyjä kuin suuressa maailmassakin. Näin kun ei todellakaan ole aina ollut.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-01-02
Arvostelija : Saku Schildt

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.