King´s X – Ogre Tones

King’s X:n uudella pitkäsoitolla nuo teksasilaisen kevyesti retroprogehtavan rockin pohatat taas kerran kieriskelevät bluesissa ja nojaavat hard rockiin. Ei tarvitse olla stetsonia päässä kuvitellakseen öljytornin pulpattamaan taustalle. Siitä pitävät huolen ilmavat taustahoilotukset, juurekas Platypusistakin tutun Ty Taborin kitararouskutus, sekä kuin hevostaan huippuvauhtiin piiskaten pätkyttävä Jerry Gaskill.

Tabor vetää muutamassa jaossa hihastaan lähestulkoon kuningasriffejä, ja vieläpä melkoisella äijäsoundilla, mutta yleiskuva albumista jää sameanharmaaksi. Ainuttakaan ässää ei ikävä kyllä ole eksynyt tähän pakkaan. Peruskorteilla pärjää toki suhteellisen pitkälle, muttei tällä pankkia todellakaan räjäytetä. Melodiat, sekä lauluvedot jäävät muutamaa tuimaa luikautusta huomioon ottamatta latteiksi kuin viiden dollarin seteli – mutta kalpenevat silti lyriikoiden edessä : “Hey God, why are your people so fucking mean?” – eivätkä rumpusoundit lämmitä lähimainkaan kuin tuo musta kulta suonessa. Vielä en Orge Tonesin yllyttämänä ryntää prätkäkaupoille.

Kiekko osuu kuitenkin vinkeine kansineen helposti silmään. Riuskaa rockia ja tähtilippua kannattavalle, turvallista musiikkia etsivälle se saattaa kulkeutua myös autoradioon saakka; missä se kahden viikon kuluessa muuntautuu Queenin Greatest Hits ykköseksi tai kakkoseksi. Arpaonni olkoon kanssasi.

Pyramidin silmä sulkeutuu puoliunisesti.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2005-10-07
Arvostelija : Tommi Hartikainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.