Sieges Even – The Art Of Navigating By The Stars

Inside Out -levy-yhtiö on tullut tutuksi pääasiassa progahtavan rokin ja metallin esiintuojana ja siinä roolissaan saattanut ilmoille monta klassikkojulkaisua. Samaiselle tallille siirtynyt saksalainen Sieges Even kuuluu tämän tallin uusiin nimiin ja on nyt, kahdeksan vuoden tauon jälkeen, julkaissut uutta vahvaa tulemista toivovan albumin. Parisenkymmentä vuotta on musiikin saralla toimittu ja aika ei ole tuoreen näytteen perusteella vielä siirtyä varhaiseläkkelle.

Aikoinaan kitaristi Markus Steffenin ja basisti Oliver Holzwarthin toimesta perustettu orkesteri sai nimekseen Sieges Even ilmentääkseen innovatiivista ja progressiivista rockmusiikkia. Vuonna 1988 julkaistiin bändin esikoisalbumi Life Cycle. Ajankohta ei tuolloin ollut paras progressiiviselle metallille ja vaikka bändi saikin albumeistaan ylistäviä arvosanoja jäi levymyynti ja tätä myöten myös keikkamahdollisuudet vaatimattomiksi. Vaikeudet aiheuttivat miehistönvaihdoksia, joista hyötyivät mm. sellaiset kokoonpanot kuin Rhapsody ja Blind Guardian. Vuonna 1999 palikat kasattiin uudelleen yhteen ja nimi vaihdettiin Looking-Glass-Self-muotoon. Uusi vokalisti saatiin Angra-yhteyksistään tunnetusta André Matoksesta. Tämä kokoonpano osoittautui kuitenkin välivaiheeksi ja Sieges Even kasattiin omalla nimellään uudestaan vuonna 2003, jolloin hollantilainen Arno Menses hoiti itselleen työpaikan bändin uutena keulakuvana. Eräänlainen re-union oli valmis.

Uutta materiaalia ollaan siis odotettu kauan ja hartaasti ja odotuksiin vastataan niin, että pettymystä ei ehkä suoranaisesti tarvitse kokea. Keskimäärin biiseissä kuljetaan kahdeksan minuutin rajapyykin molemmin puolin ja materiaali kuulostaa hyvin hiotulta ja viimeistellyltä, toisaalta tätä taustaa vasten jopa hieman kliiniseltä. Vaihtuvat temmot ja rytmitykset soljuvat kuitenkin hyvin biisien osiksi, eivätkä muodosta irrallista kokonaisuutta. Kauttaaltaan voisi todeta teosten rungon olevan hyvin herkkiä, kauniita ja tyynen oloisia, mutta paikoin kokonaisuudet muodostuvat tylsiksi. Ainoastaan lyhentämällä pakollisia progekuvioita olisi saatu iskevämpiä vetoja ja tätä myöten dynaamisempi kokonaisuus. Bändin tekninen taso on hyvää keskitasoa, eikä vokalisti Menses ole huono valinta, joskaan ei mikään ihmeidentekijäkään.

Biisilistan kärkisijat vievät parisen vetoa. Toinen niistä on Lighthouse, jossa pikanttina yksityiskohtana mainittakoon kaunis aasialaistyylinen huiluosuus, joka yhdistyy tyylikkäästi kitaravalleihin. Toinen maininnan arvoinen teos on alun kymmenminuuttinen The Weight, joka on selkeästi levyn kantavin ja ehein kappale. Kasarimaiset hardrockballadi-vaikutteet erottavat bändin tyyliä omaksi uomakseen, mutta useampaa levyllistä en uskalla tällä linjalla lupailla tulevaksi, jokin piristysruiske pitäisi saada seuraaviin tuotoksiin. Toivotaan tosin, ettei seuraavaan julkaisuun mene taas kymmentä vuotta. Dead Soul Triben mukana ensi talvena Eurooppaa kiertävää kvartettia on syytä kuitenkin mennä katsomaan, mikäli kulmille sattuu.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-12-08
Arvostelija : Gao

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.