Taproot – Blue-Sky Research

Monet tuntuvat muistavan Taprootin ainoastaan siitä, että yhtye lähetti aikanaan demonsa Fred Durstin toimistolle, mutta vastausta ei kuulunut, vaikka Durst oli luvannut kuun taivaalta. Yhtye päätti sitten suunnata toisaalle, eikä ole sen koomin ollut kovinkaan ystävällisissä väleissä tämän lippishemmon kanssa. Kuinka moni taas tietää sen, että Taproot on tehnyt kolme oikeasti hyvää albumia. Gift oli se kaikkein rankin, Welcomella keskityttiin sitten enemmän ehkä varsinaisen materiaalin laatuun kuin rankkuuteen. Tällä kolmannella Taproot on kasvanut aikuiseksi lopullisesti, ja samalla syvällistynyt. Valitettavasti tämän suuntainen kehitys on monelle kirosana, mutta itselleni se on eräänlainen kykyjenosoitus. Taproot on todistanut olevansa ja kuuluvansa oman kategoriansa eliittiin.

Yksi yhtyeen mielenkiintoisimmista aspekteista on vokalisti Stephen Richardsin vähintäänkin persoonallinen ääni. Herran vaikerointia muistuttava, aavistuksen nasaali, ääni on tälläkin albumilla erinomaisessa kunnossa. Vielä paremman siitä tekee se, että nyt kaikki lauluosuudet ovat puhtaita. Pois laskuista jätetään tällä albumilla ainoastaan viimeinen raita What’s Left, jolla on vielä debyytille ominaisia karjuntaosuuksia. Ei tosin ihan siinä määrin kuin aiemmin, mutta onpahan kuitenkin.

Soitannollisesti yhtye kuulostaa erittäin hyvältä, sillä kitaroissa on ulottuvuuksia monelle taholle ja myös raskaus on läsnä. Vaikka yhtye on aikuistunut, niin ei se kuitenkaan ole ihan kokonaan unohtanut juuriaan, vaan raskaat kappaleet ovat sisällöllisesti painavampia kuin aiemmin. I Will Not Fall For You ja Violent Seas ovat erinomaisia esimerkkejä yhtyeen tavasta kirjoittaa kappaleita. Tarttuvia, ajattelevia biisejä ei tässä maailmassa ole liikaa, ja välillä on mukava kuunnella hieman ajattelemaan laitavaa tavaraa, sen ainaisen paahtamisen tai julistamisen sijaan. Yhtye ei sanoituksissaan anna ihan kaikkea valmiina, vaan kuulijan on osattava muodostaa kokonaisuus omassa päässään.

Soundit levyllä ovat kohdallaan, sillä eihän tuottaja Toby Wright voi erehtyä. Kitarat kuulostavat erittäin tiukalta ja samalla kuitenkin ilmavalta. Jos tunnet kiinnostusta ajattelevia lyriikoita, selkeätä laulua, isoja kertosäkeitä ja erinomaisia kitarointia kohtaan, niin tarkasta ihmeessä viimeisin Taproot. Mutta älä myöskään unohda kahta ensimmäistä albumia.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-10-20
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.