Levyarvostelut

Carcosa – Another Second

Lappeenrantalaista Carcosaa on verrattu mm. Velcraan ja Guano Apesiin. Vertailu ei ole oikeutettua, koska bändeillä ei ole muuta yhteistä kuin naisvokalisti. Musiikillisesti Carcosa ei kuulosta kummallakaan vaan bändillä on oma selkeä tunnistettava soundinsa.

Bändi luottaa täysin suoran modernin metallimusiikin iskukykyyn. Kitarasooloja ei tunneta, eikä ylimääräistä kikkailua harrasteta, vaan bändi runttaa lähes koko EP:n täydellä raivolla. Another Secondilta voisi poimia viitteittä mm. Kornin, Chimairan ja Machine Headin tuotannoista. Itse bändi linjaa musiikkiansa alternative-keräysmetalliksi. Useaan vastaavaan ryhmään eron tuo perkussiot, joita ei valitettavasti enää keikoilla kuulla, koska ryhmän perkussionisti Vesku lähti bändistä hieman EP:n nauhoituksen jälkeen. Toivottavasti perkkoja kuullaan kuitenkin tulevilla studiojulkaisuilla.

Soittopuolelta kitaristit Jyri ja Mike raastavat tehokasta myörintää basisti Delin ja rumpali Tumen rytmittelyn päälle. Bändin yhteissoitto kuulostaa rennolta ja itsevarmalta. Kuulin Kaisun ääntä ensimmäistä kertaa Stam1nan Sananen lihasta -raidalla ja olin kuin pölkyllä päähän lyöty. Tästä vihaisesta mummoäänestä vielä kuullaan. Another Secondilla olisin kuitenkin toivonut vielä rohkeampaa äänenkäyttöä, ja että Kaisun vokaalit olisivat vieläkin enemmän esille. Soundipuoli julkaisulla on kunnossa. Miitri ”metric” Aaltonen on jälleen pajallaan vääntänyt nupit kohdalleen ja äänimaailma on suorastaan tehokas.

Kappaleista parhaiten iskee avauskaksikko Trust ja The Neverending, jotka ovat tiukkaa ja äkäistä poljentoa vahvojen riffien säestämänä. Vol.2–biisi tuo taasen parhaiten esille perkussiot, jotka todellakin tekevät ihmeitä melko tylsään raitaan. Fox-kappale on levyn heikoin siivu, ennen päätöskappaletta Interference, jolla on onnistuttu lyyrisesti kaikkein parhaiten. Itseäni jäi tosin häiritsemään kappaleen aloittava I’m not sorry –laina. En saa millään mieleen, missä olen vastaavan kuullut. Ehkäpä joku lukijamme osaa auttaa?

Bonuksena EP:ltä löytyy napakasti koostettu multimediaosio, joka on harvinaista herkkua omakustanteella ja on oivallinen tapa tuoda bändille lisää näkyyvyyttä. Multimediaosiolta löytyy pakollisen bion lisäksi mm. videoita, taustakuvia, lyriikat ja kuvia. Kerrassaan loistava esimerkki muille pienille bändeille.

Yhtyeen ensimmäinen varsinainen omakustanne on lupaava luku suomalaisessa metallikentässä. Kappalemateriaali tosin ei kestä vielä täysin tiukkaa laatutasoa. Ehkä pienoinen yksinkertaistaminen avaisi paremmin biisien rakenteen. Nyt kappaleet kuulostavat täyteen ahdetuilta ja kappaleet ovat myös aivan liian samankaltaisia keskenään. Jään kaipaamaan pientä rohkeutta tyylin laajentamiseen.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-09-05
Arvostelija : Jarkko Veijalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.

Comments

One response to “Levyarvostelut”

  1. […] „Levyarvostelut-Konsortiumsprojekt III – Terra Incognita (Die unentdeckte Welt)“. Noise.fi [fi] (Rezension) (auf Finnisch). 26. Oktober 2003. Abgerufen am 26. Februar […]

Tämäkin sivusto käyttää "keksejä" ja siitä pitää EU-lakien mukaan kertoa myös käyttäjille. Käyttämällä sivustoa hyväksyt sen. Emme me niitä tietoja oikeastaan mihinkään käytä, mutta Googlen mainoksia niiden avulla kohdennetaan paremmin.