Salarakkaat – Salarakas

Suomen viihde- ja samalla musiikkiteollisuuden taso on tuntunut jo pitkään olevan syöksykierteessä. Muutama vuosi sitten tabloidisuosikiksi tai levyttävään popaktiin halajavalla julkisuuden henkilöllä oli suotavaa olla jonkinlaisia meriittejä: esimerkiksi Matti Nykänen muistetaan vielä joissakin piireissä entisenä urheilijana. Keltaisen lehdistön hallitsemana Herran vuonna 2005 “taviksien” tungos julkisuuteen on kuitenkin jo niin suuri, että esimerkiksi levittämällä haaransa naimisissa olevan kauppiaan seurassa voi päästä vaikka kuinka pitkälle, ainakin hetkeksi. Tuorein esimerkki Tarjoustalo-luokan julkimoiden valjastamisesta levytyspuuhiin on Marika Fingerroosin ja Martina Aitolehden ajankohtainen ja ajatuksia herättävä singlelevytys, jonka nimeksi ja aihepiiriksi on valittu kesän trendisana Salarakas.

Ei liene sattumaa, että kappaleen sävellyksestä ja sanoituksesta vastaavat henkilöt ovat piiloutuneet pseudonyymien taakse: etenkin duon Prefect–Sid Erail jälkimmäisen osapuolen nimi paljastaa jo kättelyssä, millä raiteella liikutaan. Jos Salarakas olisi auto, se olisi vaaleanpunainen ja muovinen Toyota Corolla, jossa kikattavien meikkitelineiden ylikireät Miss 60 -farkut natisisivat viehkeästi vadelma-marsipaanisiiderillä kostutetuilla tekonahkaisilla glitterpenkeillä.

Katastrofaalisen aihepiirin, tyypillisen penseän jumputussävellyksen ja ylikliinisten soundien epäpyhä kolmiyhteys huokuu kuitenkin selittämätöntä potentiaalia: kunhan tyttöjen 15-minuuttinen julkisuudessa menee ohi ja pöly laskeutuu, tarkkaan kolmen ja puolen minuutin radiomittaan viilattu kappale säilyttää ja kiteyttää ylittämättömällä camphengellään aikansa viihdeteollisuuden tilan. Maksavan yleisön rajaton aliarviointi tehdään niin kirkasotsaisen läpinäkyvästi ja rehellisesti, ettei lopputuloksesta oikein voi olla pitämättä. Samanlaista tunnelmaa on nykyisin havaittavissa esimerkiksi Eddie Edwardsin ja Kake Randelinin sinänsä koomisissa, mutta historiallisina dokumentteina korvaamattomissa musiikkiesityksissä. Salarakkaat siis jäävät ainakin tietyn ihmisryhmän mieliin – luultavasti pidemmäksi aikaa kuin viettelemiensä uroiden – mutta eivät välttämättä aivan haluamallaan tavalla: huonon musiikin ystävät eivät hevillä unohda.

Arvostelu julkaistu : 2005-08-31
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.