Stratovarius – Elements Part I

Stratovarius ei esittelyjä liiemmin tarvinne. Bändi on levyttänyt jo vuodesta 1989 ja on yksi tämän päivän suurimmista vaikuttajista melodisen metallin saralla niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Taattua laatua tarjoillaan nyt jo yhdeksännellä studioalbumilla.

Stratovarius on Elements Pt. I:llä onnistunut säilyttämään tyylinsä ja samalla sopivasti uusiutumaan. Stratolta tuttua barokkivaikutteista cembalo-soundia kuullaan säästeliäästi ja jousien osuus on varsin korostunut. Elements Pt. I:n nauhoituksissa on käytetty täyttä sinfoniaorkesteria ja tämä onkin albumin leimallinen piirre. Orkesterisovitukset tuovat albumiin runsaasti syvyyttä, sekä luovat hetkittäin lähes yltiöpäisen mahtipontisen tunnelman. Metallican S&M lienee ollut jonkinlaisena vaikuttimena sovituksia tehtäessä. Nyt herääkin kysymys, että miten homma toimii livenä? Vaikka Johansson onkin tekijämies, ei hänelläkään ole kuin kaksi kättä. Nightwishmäiseen taustanauhahelvettiin ei toivottavasti sorruta.

Albumin mahtipontisuutta lisää jousien ohella runsas kuorojen käyttö. Kun pakettiin lisätään vielä tutut, naiivihkot sanoitukset, aletaan lipua jo korniuden tuolle puolen. Tasapainottelu kuitenkin onnistuu, eikä täydelliseen ylilyöntiin sorruta. Elements Pt. I onkin kokonaisuutena arvioiden tyylikäs albumi. Miksausta, ja tuotantoa yleisestikin, voidaan pitää erinomaisena. Tolkki tiluttaa kuten odottaa sopii, mutta hyvällä maulla ilman liiallista pullistelua. Vokalisti Kotipelto tekee uransa kenties parhaan suorituksen ja todella koettelee äänialueensa rajoja. Vaikkei mies kenties koskaan tulekaan nousemaan heavy metallin legendojen joukkoon, on suoritusta pakko ihailla.

Levyn suolana, niin kuin Stratovariuksella monesti aiemminkin, ovat pidemmät kappaleet, kuten Fantasia ja Elements. Fantasialta voidaan mainita väliosan piristävän rankka kitarasoundi sekä loppupuolen hauska burtonmainen bassosoolo. Ja nostaahan se herra Blackmorekin päätään Elementsin aikana. Ei lyhyemmissäkään kappaleissa mitään valittamista ole, joskin tietty ennalta arvattavuus selkeästi vaivaakin esim. sinkkulohkaisu Eagleheartia. Ainoastaan instrumentaali Stratofortress kuulostaa hieman väkinäiseltä ja ”pakotetulta”. Kappaleen olisi voinut huoleti pudottaa levyltä, sillä kestoa albumilla on toista tuntia.

Stratovariuksen vaikutus power metal –genreen on ollut suuri ja tällä albumilla bändi jättää jälleen varjoonsa niin uudemmat kuin monet vanhemmatkin yrittäjät. Elements Part I ei toki ole täydellinen albumi, mutta silti täysin omalla tasolla tyylilajissaan.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2003-01-09
Arvostelija : Alex Machine

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.