Gamma Ray – Majestic

Neljän vuoden piinaava odotus päättyi viimein pari viikkoa sitten, kun sain käsiini sakemannimetallin suurimman nimen, Kai Hansenin uusimman hengentuotoksen. Nimensä mukaisesti Majestic puhkuu ilmoille mahtipontista metallia, jossa yhdistyvät 80-lukuinen heavy metal ja jo Helloweenin-ajoilta tuttu kitarailoittelu. Gamma Rayn 90-luvun tyylipuhtaat power metal -päivät on kuitenkin jätetty taakse ja bändi jatkaa kohti tummempia vesiä, joilla se seilasi jo edellisellä No World Order -pitkäsoitollaan.

Majestic pyörähtää vauhtiin tummasävyisellä ja tuplabasaripotkuisella My Templellä, josta löytyy paljon tuttuja elementtejä. Kertsissä on moniäänistä laulua, sankarilliset kitarasoolot irtoavat kahden miehen voimin ja Kaitsun lauluääni tunkee kaiken läpi. Klassista musiikkia mukailevalla tilutuksella alkava Fight tarjoilee niin ikään huippuhetkiä power-tykityksen ja teknisten soolojen ystäville. Vaisummin iskevän Strange Worldin perään hypätään 80-luvun Helloweenin ja ennen kaikkea Judas Priestin veneeseen, kun vuorossa on varsin tarttuva Hell Is Thy Home, jonka huikeaa sooloa on pakko kehaista. Priest-vaikutteet kuuluvat vahvasti myös hitaammin jyräävässä Blood Religionissa, jossa Hansen esittää melkoisen Halford-kiljaisun.

Junttaosastoa edustava Condemned To Hell ei oikein avaudu toisin kuin uljasta kopo-kopo-komppia ja piristävää syntikkaa viljelevä Spritual Dictator. Tunnelmaltaan painostava Majesty on laahaavan ja moniäänisen kertosäkeensä ansiosta sopivan erilainen biisi, vaikka sooloilla onkin taas tutun iso rooli. Tarttuva rallatus How Long puolestaan vaikuttaa turhan köykäiseltä eikä jaksa sytyttää, vaikka siinä onkin sodanvastaista sanomaa. Toisin on upean päätösraidan Revelation kanssa. Moniosainen biisi kasvaa koko ajan ja sisältää vanhan Gamman tapaan valoisan kertsin ja tajuttoman komean soolon, jossa on klassisia piirteitä samaan tapaan kuin Helloweenin Keeper Of The Seven Keys -biisissä. Aivan huikea lopetus.

Vaikka Majestic ansaitseekin rutkasti ylisanoja, se ei ole kokonaisuutena yhtä toimiva kuin bändin 90-luvun tuotokset. Kehitys kulkee kohti perinteistä heviä, jonka Gamma Ray kyllä taitaa. Ulosanti ei kuitenkaan ole enää yhtä persoonallista, sillä nykyään yhtye kuulostaa yhä enemmän esikuviltaan. Liekö sitten syynä Hansenin avioero, levyä tehdessä ilmenneet lukuisat ongelmat vai kyrpiintyminen maailman ongelmiin, mutta helvetti-aiheet ovat varsin selvästi esillä useassa kappaleessa. Biisien aiheet siis toistavat itseään. Näistä kaikista puutteistaan huolimatta Majestic on tämän vuoden ehdottomasti kovimpia julkaisuja ja vahvistaa Kai Hansenin asemaa metallijumalien kastin huipulla.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-09-27
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.