Swift – The Absolute Uncontrollable

Swift on piireissä eräänlainen legenda jo soittaessaan. Tämä kokoonpano on tällä neljännellä albumillaan tehnyt sellaisen vaikutuksen, ettei juuri muut albumit kuulosta miltään. Swift ei yhdelläkään albumilla ole onnistunut pettämään, eikä myöskään olemaan yllätyksetön. Jokainen veto on kaikkea muuta kuin kuulija etukäteen osaisi odottaa. Absolute ei tee poikkeusta tähän jatkumoon.

Yhtyeessä kulminoituu hardcoren breakdownit, huutokuorot, metalliset riffit, emon tunteellisuus, metalcoren huutovokaalit ja ennen kaikkea eräänlainen kekseliäisyys. Yhtyeessä on hieman samanlaista potentiaalia kuin Glassjaw’ssa, joka on myös melkolailla arvaamaton. Molemmat osaavat yllättää ja koukuttaa kuulijansa sekä rujolla herkkyydellään, että loistavilla kappalerakenteillaan. Vaikutteita on siis laidasta laitaan, mutta silti tämä hieno tekele ei rönsyile tai poukkoile päättömästi missään kohtaa. Eikä myöskään mistään kaoottisuudesta todellakaan ole kyse. Kaikki on hallittua ja narut on tarkassa uomassa, jokainen omalla paikallaan.

Charger on yhdistelmä emoa ja screamoa, jossa on mukana jonkin verran rankempia kitarariffejä. Sellaisia riffejä, joita ei oikeastaan noissa kahdessa musiikkityylissä, scenessä, vai pitääkö sanoa genressä käytetä. Emoa löytyy ehkä eniten vokalisti Gary Forsythin tunteellisessa ja herkässä äänessä. Tosin myös ronskimmat osuudet hoituvat uskottavasti. Release The Wolves puolestaan edustaa yhtyettä metallisimmillaan ja rokimmillaan. Eräänlainen tunnepitoinen Disfear tulee ensimmäisenä mieleen noista rokkaavista riffeistä. Samoin Mastodon, koska myös tässä kappaleessa on samanlaista merihenkisyyttä kuin uusimmassa Mastodon-lätyssä. Vaikka tosin tässä pyydetäänkin vapauttamaan susia baanalle. Mukana on myös hieman epiikkaa, lähes seitsemän minuuttia kestävä Join The Dragonlord maalailee kaihoisasti kauniilla väreillään pitkin kuulasta seinää ja laittaa koko seinän sileäksi puolessa matkassa, kooten sen taas alusta uudelleen.

Vaikka yhtyeessä yhdistyvät modernismi ja vintage, niin ei tämä kuitenkaan ole mikään tusinatuote. Sillä yhtye olisi varmasti Roadrunnerilla, jos näin olisi. Ei Tribunal sorru moiseen hypen palvontaan, enkä sorru minäkään. Etkä myöskään sinä, jos levyn käsiisi hommaat. Jos edellä mainitut tyylit, yhtyeet, selkeys, ambitio ja melodisuus kiinnostaa, niin kokeile ihmeessä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-08-31
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.