Staind – Chapter V

Miljoonia kotimaassaan myynyt Staind on siitä eriskummallinen yhtye, että se ei tunnu istuvan eurooppalaiseen musiikkimakuun oikeastaan millään muotoa. Tavallaan yhtye on sekoitus stadioneiden kokoisia kertosäkeitä, kauniita sävelkulkuja, isoja riffejä ja ahdistusta. Ahdistusta, joka kumpuaa jokaisella Staind-albumilla lähes pateettisiin mittasuhteisiin. Vanhemmilla hiteillään Outside ja It’s Been A While yhtye sai monen amerikkalaisen teinin, ja miksei hieman vanhemmankin musadiggarin silmäkulmat kostumaan ja pariskunnat kaulailemaan toisiaan itku kurkussa.

Viidennellä albumillaan yhtye oikeastaan jatkaa siitä mihin Break The Cycle jäi. Sen jälkeen ilmestynyt 14 Shades Of Grey tuntui olleen eräänlainen välityö. Kenties yhtye ei aivan tarkkaan ollut käsittänyt kuinka suuri menestys edellinen Break The Cycle aikanaan oli. Se vaikean kakkosalbumin syndrooma iski yhtyeeseen vasta neljännen albumin kohdalla. Sillä onhan yhtyeen kakkosalbumi Dysfunction se kaikkein paras Staind-albumi.

Albumilta löytyy kaikkia Staind-kategorioita edustavia kappaleita, jotka voisi oikeastaan huoletta sijoittaa Break The Cycle -albumille. Kukaan ei tuskin huomaisi eroa materiaalin osalta. Tosin siinä oikeastaan piilee eräänlainen valttikortti yhtyeen osalta. Materiaalin tasaisuus on yllättävän kovaa luokkaa, paitsi edellä mainittu neljäs albumi. Tosin silläkin on muutama hyvä kappale, mutta kokonaisuus ei yllä tämän uuden tasolle. Tästä materiaalin tasaisuudestakin voidaan vääntää sitä kuuluisaa peistä maailman tappiin saakka, mutta se nyt vaan satuu olemaan totuus asiasta. Semiakustiset, toivottoman kuuloiset balladit ja Mike Mushokin hieman ronskimmat kitarat kulkevat käsi kädessä lähes koko albumin ajan.

Avausraita Run Away on parhaimpia ja tarttuvimpia kappaleita koko albumilla, sillä kertosäettä edeltävä riffi, sekä kertosäe ovat taattua Staindia. Right Here ja Schizophrenic Conversations tarjoavat kyynelkanaville tehokasta shokkihoitoa, sillä nämä kappaleet muistuttavat etäisellä tavalla It’s Been A Whilea ja siinä vallinnutta tunnelmaa. Paper Jesus on puolestaan aika lähellä toisen albumin suurinta kappaletta, joka totelee nimeä Mudshovel. Yhtyeen vokalisti Aaron Lewis kuulostaa tälläkin levyllä erittäin hauraalta ja toivonsa heittäneeltä laulajalta, jonka ääni tosin kuvaa yhtyeen tunnelmia ja sanoituksia paremmin kuin hyvin.

Staind on löytänyt yhden albumin ajan kadoksissa olleet avaimensa. Näillä samoilla avaimilla ei enää päästä samaan kaappiin sisälle, jossa oli aikanaan Break The Cyclen ainekset ja reseptit, mutta kyllä yhtye tulee pärjäämään omillaan uuden mantereen puolella kivuttomasti.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-10-12
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.