A – Teen Dance Ordinance

Brittiläinen A on mukava tuttavuus, joka soittaa erittäin tarttuvaa rock-poppista. Vai pitäisikö nyt sanoa, että jonkun sorttista alternative-rokkia. Oikeastaan samassa kategoriassa voisi hyvinkin olla Feeder ja Hundred Reasons. Tällä yhtyeellä on jotenkin tapana kuulostaa brittiläiseltä. Bändiä ei voi erehtyä luulemaan amerikkalaiseksi missään vaiheessa. Ehkä musiikista kumpuaa eräänlainen positiivisuus ja soittamisen ilo. Amerikkalaiset kun tuntuvat olevan hieman ryppyisemmällä visiirillä liikenteessä kuin saarivaltion pojat.

Tosin täytyy nyt sanoa, että yhtyeen kahta ensimmäsitä albumia kantanut teema, huumori ja hauskanpito, ovat nyt “typistyneet” eräällä tavalla pelkästään hauskanpitoon. Siis hauskanpitoon siinä mielessä, että se kuuluu lähinnä soittamisesta, ei niinkään esimerkiksi sanoituksista, kuten aikaisemmin. Esimerkiki Old Folks ja I (Love) Lake Tahoe olivat aikamoisia ilopillereitä aiemmilla levyillä. Yhtye tuntuu kasvaneen aikuiseksi ja kypsyneen samalla myös musiikillisesti. Joku saattaisi tulkita tämän asian miinus-merkkisenä, mutta kyllä asia on niin, että tämä “vakavoituminen” pukee yhtyettä kummasti. Kyseessä on näiden kuuntelukertojen jälkeen ehdottomasti paras A-levy. Teen Dance Ordinance on kokonaisuutena kypsä levy ja sen kappaleet kantavat myös yksittäisinä ralleina ilman albumin tukea antavaa kokonaisuutta.

Yksi yhtyeen tavaramerkkejä on persoonallisen äänen omaava vokalisti Jason Perry. Perry onnistuu kuulostamaan monella eri tavalla hienolta laulajalta. Esimerkiksi avausraidalla, Rush Songilla, vokalisointi on kuin Perry Farrellia konsanaan. Someone Else taas puolestaan on kuin Stingin itsensä laulama kappale. Toinen asia, joka tekee levystä nautittavan ja yhä uudelleen sottimeen työnnettävän, on kappaleiden uskomaton tarttuvuus. Levyllä ei ole sellaista hiljaista hetkeä, joka saattaa joskus vaivata muuten kohtalaisen kipakoita yhtyeitä. Sävellystaito on karttunut ja kappaleet ovat saaneet lisää ulottuvuutta osakseen. Silti kyseessä on kuitenkin suhteellisen suoraviivainen esitys.

Levyltä kannattaa nostaa esille nuo kaksi jo mainitsemaani kappaletta, joista Someone Else on hieman seesteisempi kuinRush Song, mutta molemmat ovat erinomaisia näytteitä yhtyeen säveltajusta. Myös 2nd Coming kitarasooloineen, sekä punk-henkisyyttä sisältävä Wake Up kannattaa katsastaa. Jopa hitaampi Hey sopii profiiliin erinomaisesti. Kaiken kaikkiaan hurmaava rokkipaketti, jonka kruunaa tuottaja Terry Daten kanssa väännetyt soundit. Ei voi kuin toivoa, että yhtye saapuisi uudemman kerran Suomeen kaikalla, sillä tämän uuden materiaalin kanssa olisi yhtye kiva todistaa lauteilla.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-10-11
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.