Charon – Songs For The Sinners

Charonin uutuus todistaa, kuinka mielipide levystä voi muuttua kuuntelun myötä. Ensikuulemalla Songs for the Sinners ei tehnyt suurtakaan vaikutusta, vaan vaikutti turhankin tuttuja reittejä kulkevalta heavy rock -kiekolta. Vaan jo alkoi mieli muuttumaan levyn pyörähdettyä muutamaan otteeseen soittimessa. Hyvähän tämä on.

Vaikka Charon ei HIM-vertailuista pidä, niin eipä parempaakaan vertauskohtaa yhtyeelle löydy. Minkäs teet: keskitempoisista biiseistä, joiden säkeistöissä basso jumputtaa kahdeksasosaa ja tumma baritoniääni hoitaa laulupuolen, tulee väkisinkin Ville Valon kopla mieleen. Hieno puoli tässä on sitten se, että tämä tumma baritoni on nimenomaan J-P Leppäluoto, jonka laulutaito nauttii mainetta pitkällä Suomen ulkopuolellakin. Hänen tulkitseminaan levyn sisällöltään kevyempiäkin vetoja kuuntelee ihan mielellään.

Kovimmillaan Charon onkin sitten todella kova. Levyn aloittava Colder on hieno, huikean tyylikkäällä kertosäkeellä varustettu kappale, jossa etenkin Leppäluodon laulu valloittaa. Toinen albumin huippuhetkistä sijoittuu aivan loppuun, kun vakaasti valssirytmissä etenevä House of the Silent päättää levyn pysäyttävään tunnelmointiin, jota komea kitarasoolo ja -melodia höystävät. Näiden lisäksi levyllä on useita lähelle, mutta ei aivan yhtä tasokkaaseen lopputulokseen yltäviä biisejä, kuten jälleen mukavalla kertosäkeellä varustettu Deep Water.

Voi olla, että huonomman bändin työstäminä jotkut Songs for the Sinnersin kappaleista eivät nousisi perusmatskua paremmiksi. Nyt ne kuitenkin esittää rautaisella ammattitaidolla varustettu yhtye, joten lopputuloksesta nauttiikin eri tavalla. Varsin suositeltava julkaisu sympaattiselta bändiltä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-09-13
Arvostelija : Saku Schildt

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.