Uaral – Sounds Of Pain…

Akustista doomia ei kuule ihan päivittäin, etenkään chileläistä. Komeaan mustavalkoiseen digipakiin ja haikeisiin maisemakuviin kääritty Sounds of Pain ei vaikuta ulkoisesti lainkaan Latinalaisen Amerikan tuotokselta, mutta pakko kai se on uskoa. Ainakin toistaiseksi grind, kuolonmetalli ja tango saavat kuitenkin jakaa maanosan musiikkivaltikan keskenään.

Uaralin pääinstrumentti on akustinen kitara, joka esittelee rauhallisia ja parhaimmillaan hyvin melankolisia kuvioita ajoittain jopa yksinään. Tarpeen vaatiessa kahden miehen kokoonpano kuitenkin hyödyntää myös sähköisiä soittimia, ja esimerkiksi mammuttimaisen nimiraidan loppupuolella sekä Depresionissa sähkökitarat saavat materiaalin kuulostamaan miltei tavanomaiselta melodoomilta. Käytössä on myös huilu, jolla loihditaan akustisen kitaran kanssa hyvin yhteen sopivaa haikeaa melodiaa. Yhtye on selvästi parhaimmillaan akustisena, ja ajoittain sen hypnoottisen monotoniset raidat välittävät aidosti surumielistä ahdistusta maapallon toiselta puolelta asti.

Valitettavasti levyn tunnelmaan ei pääse missään vaiheessa täysin sisälle, sillä vokalisointi menee pahemman kerran sademetsään. Chileläiset ilmaisevat itseään sekä puhtaasti että perinteisen kuivakalla rähinällä, mutta kumpaakaan osastoa ei kuuntele mielellään. Puhdas laulu on parhaimmillaan siedettävää, mutta pahimmillaan ja useammiten teennäistä sekä liian yrityksen pilaamaa jollotusta. Pahimmillaan tilanne on kuitenkin Surrendered to the Decadence -kappaleen puolivälissä, kun lauluraidalla yritetään samanaikaisesti itkeä ja laulaa. Lopputulos kuulostaa raivostuttavan epäuskottavalta ja pilaa tunnelman tehokkaasti.

Myöskään örinästä ei jää positiivista kerrottavaa jälkipolville. Muunlaisessa musiikissa vastaavanlainen perusraakkuminen on toiminut lukemattomia kertoja, mutta Sounds of Painilla murahtelu akustisen kitaran taustalla lähinnä häiritsee kuuntelua. Pojat olisivat hyvin voineet suoraan tehdä instrumentaalilevyn.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-10-05
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.