Throw Rag – 13 Ft. And Rising

Päivän sana on punk`n`roll. Throw Rag on omintakeisella meriteemallaan saavuttanut kotivesillään USA:ssa melkoisen kulttistatuksen. Bändin asemasta kertonee kai sekin, että itse Lemmy käväisi murahtamassa kertosäkeet viinanhuuruiseen Tonight The Bottle Let Me Downiin. Toinen kovan tason vierailija on Dead Kennedys -bändin legendaarinen Jello Biafra.

Musiikkipuolella heilutaan jossain Social Distortionin ja Reverend Horton Heatin välimaastossa, eli resuisia ja rehellisiä rokkeja ilman konstailuja olisi tarjolla. Bändillä tuntuu olevan kapteenin lippalakki sopivasti vinossa ja kieli poskessa, sillä levyltä välittyy rokin ilosanomaa parhaimmillaan. Varsinkin kappaleet Swingset Superman ja The Promise ovat sitä itseään. The Promise on jopa yksi parhaista rokkibiiseistä mitä olen koskaan kuullut!

Levyn viiteentoista biisin mahtuu jos jonkinlaista tavaraa. Välillä homma menee countryksi (So.5th. St.) ja kummalliseksi hissuttelubluesiksi (Highway 86 ja Sad Girl), pääpainon pysyessä kuitenkin punkahtavammissa biiseissä. Valitettavasti rokkaavampaankin materiaalin on eksynyt tusinatavaraa. Siinäpä syitä, miksi pisteet jäävät vain kolmoseen.

Vokalisti Captain Sean Doen äänessä on todella paljon samaa haista v*ttu asennetta kuin Jello Biafralla, esim. Rotten Me kuulostaa todella paljon musiikillisestikin Dead Kennedysiltä. Biafran vierailu levyllä ei siis ole mikään sattuma.

45 minuuttia submaanista revittelyä on liikaa. Levyn materiaalista olisi voitu tehdä todella loistava EP, niin muutamalta puuduttavalta biisiltä olisi säästytty. Sen verran bändissä ja levyssä on itua, että en ihmettelisi, jos Throw Rag alkaisi kiinnostaa isommassakin mittakaavassa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-09-19
Arvostelija : Jari Kuusisto

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.