Stratovarius – Stratovarius

Stratovarius on käynyt läpi mielenkiintoisen kehityskaaren epämuodikkaasta perushevipumpusta maailman rakastetuimpien voimametallikombojen joukkoon. Pari vuotta sitten yhtyeen imagoon tuli kuitenkin paha särö, ja fanit saivat seurata näytelmää, joiden perimmäisiä syitä tavallinen kaduntallaaja voi vain arvailla: nyrkkitappelut Helsingin keskustassa, Kabbalah-uskonto, humalainen basisti selittämässä maastopyörästään, postissa paketin ulostetta saanut uusi laulaja Miss K, huijaukseksi tunnustettu “puukotus” Espanjassa sekä vastentahtoisesti soitetut jäähyväiskeikat, joita kuitenkin ilmestyi jatkuvasti lisää keikkakalenteriin. Nämä kaikki olivat vain osa nukketeatteria, jonka naruista veteli yhtyeen primus motor Timo Tolkki. Vai vetelikö?

Farssin tapahtumista on liikkunut niin erilaisia huhuja, että kunnollisten johtopäätösten tekeminen on yhtä vaikeaa kuin Bodominjärven murhien oikeudenkäynnissä. Tolkin henkiset ongelmat lienevät kouriintuntuvan todellisia, mutta ilkeimmät kielet puhuvat jopa “riitojen” yhteydessä sovitusta comeback-päivämäärästä. Pahimpina aikoina varsinkin ulkomaalaiset fanit halusivat unohtaa sekavat tapahtumat ja toivoivat vain kaiken olevan ennallaan. Lopulta palattiinkin päiväjärjestykseen, ja ainoaksi kokoonpanomuutokseksi jäi pitkään mukana olleen basisti Jari Kainulaisen vaihtuminen monitoimimies Lauri Porraan. Kainulainen tosin soittaa vielä mielikuvituksettomasti nimetyllä Stratovariuksella, joka on orkesterin yhdestoista pitkäsoitto.

Yhtye tekee megalomaanisten Elements-kiekkojen jälkeen paluun maanläheisemmän materiaalin pariin. Kyse ei kuitenkaan ole orkesterin perinteiden mukaisesta tekeleestä, sillä tuttuja tuplabassarihölkkiä ei ole mukana lainkaan, vaan materiaali on kauttaaltaan keskitempoista modernia hard rockia. Levyn avaava Maniac Dance -singleraita on herättänyt hyvin erilaisia reaktioita. Kevyehkön renkutuksen naiivi ja idioottimaisen yksinkertainen kertosäe kuulostaa edelleen puistattavalta, mutta säkeistössä Timo Kotipellon lauluraita on sen verran erilaista Stratovariusta, että kuuntelukertojen lisääntyessä kappaletta alkaa pitää kuunneltavana. Myös sävellyksen käynnistävä Nintendo-pimputus on minimaalisen pieni mutta varsin nerokas temppu.

Stratovariukselle hyvin ominaisella kosketinkuvioilla ratsastava Fight!!! on vauhdikkaampi ja toimivampi, mutta se paljastaa samalla erään yhtyeen pitkäaikaisista heikkouksista: You’ve got to fight, fight for your life, until you die -tyyliset pliisut sanoitukset eivät vieläkään anna kovin syvällistä kuvaa viisikon maailmankuvasta. Melodioiltaan kappale on kuitenkin varsin pätevä, samoin seuraava Just Carry On, joka tuo mieleen orkesterin aiemmat tekemiset. Kohokohtiin voi laskea myös The Land of Ice and Snow -balladin, jossa Kotipelto kuvailee pakkasen ja Koskenkorvan kaltaisia pohjoisen ilmiöitä. Myös uljaalla kertosäkeellä varustettu Leave the Tribe miellyttää korvaa. Kehnompaa osastoa edustaa Adolf Hitlerin puheenpätkillä kohua herättänyt Götterdämmerung, joka junnaa Episode-levyn puuduttavimpien kappaleiden malliin. Back to Madness ja Gypsy in Me ovat ikävän keskinkertaista huttua, josta ei jää mieleen oikeastaan mitään. Yhtyeen paluusta kertova United päättää pitkäsoiton kohtalaisella kertosäkeellä, mutta luvattoman hölmö sanoitus särähtää taas korvaan.

Jos Stratovarius-kiekkoa kuuntelee vain tavanomaisena tekeleenä miettimättä yhtyeen asemaa, se on ihan mukiinmenevä, mutta kokonaisuudessaan materiaali ei ole aivan sen tyylistä eikä valitettavasti myöskään laatuista kuin lajityypin nestorilta odottaisi. Yhtyeen Timot ovat itsekin todenneet, että kyse saattaa olla eräänlaisesta välityöstä, joten herrojen seuraava tekele saattaa taas olla jotakin aivan muuta. Levy pitänee yhtyeen leivässä ja fanien mielissä, mutta minkäänlaiseksi klassikoksi siitä ei ole.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-09-27
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.