Smaxone – Regression

Tanskalainen Smaxone on eräänlainen outolintu tämän italialaisen thrashmetalliin erikoistuneen yhtiön leipäluukulla. Soundimaailma yhtyeellä on suhteellisen kevyt, vaikka raskaasta musiikista kyse onkin. Kenties melodiset laulut, syntikat ja samplet tuovat lisää ilmavuutta yhtyeeseen? Nuo eivät niitä kaikkein perinteisempiä thrashin juttuja tunnu kuitenkaan olevan.

Ensimmäinen soittokerta aiheutti suhteellisen vahvan hylkimisreaktion, sillä intron jälkeen alkoi kaiuttimista tulla ihmeellistä eurometallia. Siis sellaista eurohumppaa, jossa on hieman liian diskanttipitoisia kitaroita ryydittämässä menoa. Mutta kuinka ollakaan, jo toinen kerta toi huomattavan parannuksen levyyn. Riffit alkoivat kuulostaa raskaimmille, koskettimet jäävän taustalle ja laulu siirtymän yhä kauemmas E-Type-osastosta.

Smaxone tekee sen minkä Robbie Williams teki Freedomille, eli varsin toimivan version. Koneet säksättävät tässä versiossa nyt puolestaan pääosissa, riffien ollessa ikään kuin taka-alalla. Itse en versiota ensimmäisellä kerralla edes tunnistanut, vaan mietin pitkään, että kylläpäs kuulostaa tutulle. Erittäin onnistunut versio sooloineen kaikkineen. Tästä saadaankin pienoinen aasinsilta 80-luvulle, sillä Mnemic teki oman versionsa Duran Duran hitistä Wild Boys. No mitä sitten, ajattelee monikin. No sitä vaan, että Mnemicin vokalisti, tai siis entinen sellainen, Michael Bøgballe laulaa myös tässä yhtyeessä. En usko Michaelin jäävän ilman uutta bändiä tai voihan hän haluta keskittyä tähän projektiinsa täyspäiväisesti.

Kappaleet ovat uskomattoman melodisia ja lähentelevät jopa perverssillä tavalla pop-kappaleita. Vielä enemmän kuin Pain uutukaisellaan. Oikeastaan tuossa saattaisi olla sellainen yhteinen nimittäjä näiden kahden yhtyeen välillä. Jos tykkää toisesta, niin pitää myös toisesta. Molemmat yhtyeet ovat ikään kuin samassa kastissa, eli melodista syntikkametallia loistavalla laululla. Mahtuuhan sinne mukaan hieman vihaakin, kuten vaikkapa Waiting-nimisen kappaleen alku, kunnes taas vedetään häpeämättömästi Live-yhtyeelle tyypillisellä, järjettömän melodisella kertosäkeellä.

Jos olet ennakkoluuloton, etkä siis pelkää populaarimusiikin ja metallin sekoitusta, niin tässä on oivallinen levyn hyllyysi. Liven, Painin Mnemiciin viereen.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-09-27
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.