Agoraphobic Nosebleed – Bestial Machinery

Agoraphobic Nosebleed on Pig Destroyerissa ja Anal Cuntissakin vaikuttaneen sekopää Scott Hullin johtama konegrindryhmä. Bestial Machinery on suurpalvelus kulttimaineesta nauttivan yhtyeen faneille, sillä se kerää yhteen kaiken Relapse-debyytti Honky Reductionia (1998) edeltäneen materiaalin. Suurin osa näistä biiseistä on alun perin ilmestynyt erinäisillä pienlevyillä ja kokoelmilla, joita lienee enemmän tai vähemmän mahdotonta saada käsiinsä nykyään. Osa on myös täysin ennenjulkaisematonta materiaalia.

Valtaosa tupla-cd-kokoelman 136 (!) raidasta kumartaa old-school grindin suuntaan, mutta tekee sen omalla tyylillään. Agoraphobic Nosebleed pikaisissa melupyrähdyksissä Hull sahaa kitarallaan säröhelvettiä keskellä koneistettua rumputulta ja vokalistit, etupäässä Jay Randall, tavoittelevat mahdollisimman sairaita sfäärejä ulosannissaan. Tuotanto on tietysti hifimpää kuin 80-luvun autotalligrindit.

Kokoelman ensimmäinen cd on tiukan varteenotettavaa kamaa. Se sisältää yhtyeen kaikki varhaisimmat ep:t ja splitit, joista vakuuttaa etenkin ensimmäiset 18 raitaa kattava, Cattlepressin kanssa tehty LP. Kuusinkertaisella Reign in Blood –nopeudella (60 biisiä 27:ssä minuutissa) läpi kaahattu kakkos-cd taas heittelee laadultaan roimasti. Tämä johtuu paljolti siitä, että puolet kappaleista on demomateriaalia.

Agoraphobic Nosebleedin grindissä on yllättävänkin paljon vaihtelua, aina selkeistä death metal –sävyistä (Hessian Bodyfarm) hitaampaan industrial-synkkyyteen (Amputee). Suurimmat tyylilliset irtiotot tapahtuvat kuitenkin covereiden kohdalla. Jauhannan kohteina ovat mm. Forgotten in Space (Voivod) ja hyvinkin hardcoremaisiksi riistäytyvät vedot Hungry Childista (C.O.C.) ja I’d Rather Be Sleepingistä (D.R.I.). Kappalenimet vihjaavat sairaasta mustaan venyvään huumoriin ja tähän mielenlaatuun sopivaa ääni-ilmaisua harrastetaan tietysti myös. 10, 0000 Bullets kuulostaa siltä kuin cacodemonia ammuttaisiin gatling-aseella Doomissa ja Glade, A Straw and a Sandwich Bag koostuu yksinomaan elektronisesta noisesta ja epäinhimillisestä mölinästä.

Scott Hullin ohjelmoimat rumpuraidat toimivat paremmin kuin luulisi, eikä vain musiikkiin synteettisen ”industrial”-vivahteen lisäävänä elementtinä. Koneistetut rytmit häiritsevät varmasti joitakin kuulijoita, onhan grindcoren yksi viehätys rumpalin fyysisesti vaativan suorituksen arvostamisessa. Agoraphobic Nosebleedin kohdalla konerummut on kuitenkin tyylikkäästi integroitu osaksi bändin ilmaisua. Päätavoite on nähdäkseni tehdä päällekäyvän aggressiivista, ja meluisan intensiivistä musiikkia – mielipuolisella kierteellä. Siinä Agoraphobic Nosebleed onnistuu enemmän kuin hyvin.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-10-11
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.