Brand New Disaster – Hold Fast The Summer

Kuumat trendit ovat taas laantuneet ja jättimäinen “emocore”-aalto on hiljentynyt Amerikanmaalla. Jälkilöylyissä tulee itselleni aivan uusi nimi, Brand New Disaster. Yhtye tarpoo polkuja genreviidakon synkissä syövereissä ja musiikki koostuukin raskasta rockia ja helliä emosäveliä yhdistelevästä hybridistä. Brand New Disasterin voisi tulkita Taking Back Sundayn, The Usedin ja Armor For Sleepin hengenheimolaiseksi. Vuoden 2004 lopulla äänitetty Hold Fast The Summer on miesten ensimmäinen tuotos ja se esittelee selkeästi sen mistä asiassa on kyse.

Levyn nauhoituksesta ja tuotannosta vastannut Andreas Magnusson on tehnyt töitä mm. The Black Dahlia Murderin ja Scarletin kanssa. Äänimaailma on puhtoinen ja tukee vahvasti niin melodisia kitaroita, kuin raskaampiakin riffejä, joita kappaleista välillä tapaa. Vokaalit Hold Fast The Summerilla ovat todella hyvää laatua, kuten yleensä emotionaalisemman musiikin bändeillä tuppaa olemaan. Phil Williams lurittelee sydäntäsärkeviä tekstejään suoraan pikkutyttöjen sydämiin, tai niin ainakin luulisi. Suurta balladinomaista tulkintaa levyllä tarjoaa varsinkin The Tortoise And Achilles -raita, joka kieltämättä fiilistelypohjalta uppoaa minuunkin. Toisaalta Brand New Disasterin materiaali naittaa kohtuullisesti raskaan riffittelyn ja puhtaat vokaalit kohtuullisesti. Kappaleiden sävellyksestä on turha valittaa, sillä homma on hoidettu taidokkaasti. Aloitusraita Well, They Were Right… It’s Todalled ja kakkosbiisi She Looks Too Good To Be Dead esittelevät bändiä parhaimmillaan, mutta raskaat sävelet näkyvät paremmin Waking Woundedissa.

Kun katsotaan bändin kokonaiskuvaa, ei helposti löydä mitään tiettyä asiaa, joka ottaisi päähän. Brand New Disaster taitaa lajinsa varsin tehokkaasti ja täytyy myöntää, että kyllä tätä moneen otteeseen on tullut kuunneltua. Täydellisyyteen levy ei kuitenkaan pääse, sillä BND on aika tavalla perinteistä emorokkia, kun taas koukkuisempi ja hieman monimutkaisempi materiaali on enemmän mieleeni. Suositten emoilijoille, hyvä levy, mutta tyydyn itse kuuntelemaan ennemmin vaikkapa Dredgin tuotantoa tai kenties uusinta Circa Survivea.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-08-21
Arvostelija : Markus Veijalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.