Armas Huutamo – Vastapainovoima

Viime vuosina uudestaan aktivoitunut kuopiolainen Armas Huutamo luottaa mantraan indie-diy-post-hardcore-art-punk, joka antaa varsin hyvän kuvan bändin luonteesta. Julkaisijana toimii Lahna Records, jonka iskulauseena on litteys on elämäntapa. Armas Huutamoa ei tuo slogan kuvaile. Vastapainovoima on kaikkea muuta kuin tasaisen litteä ja tylsä puristus. Albumia voi pitää yhtyeen debyyttinä vaikka ryhmä on jo aiemmin julkaissut pari kokonaista rieskaa.

Ryhmän ytimen muodostavat laulaja Tuukka Pasanen ja kitaristi Sami Maaranen apunaan basisti Tarmo Luostarinen ja rumpukone. Keikoilla ryhmän mukana on myös vieraillut erinäisiä rumpaleita, mutta pääasiassa rumpukone pitää ryhmän soitannon kasassa. Tämä on myös heikoin lenkki, ainakin äänitetyssä tuotannossa. Albumi tarjoaa monimuotoisen lajikirjon punkista HC-paahtoon ja jazzista rock-poljentoon. Päälimmäisenä mieleen tulee Kolmikärjen ja Veljeskunnan aikainen CMX. Myös vokalisti Tuukan huutotyyli muistuttaa A.W. Yrjänästä muutamalla raidalla.

Albumin avaavat Viekää minut ja Nuoren Wertherin kärsimykset ovat suoraviivaista kaahausta, mutta silti tarttuvia näytteitä ryhmän osaamisesta. Näillä raidoilla myös CMX-vaikutteet tulevat selvimmin esille. Uniaika tavoittelee maailman pisimmän HC-raidan titteliä yli kymmenen minuutin kestollaan. Erikoinen ratkaisu on pitkä kitaravetoinen jazz-osio kappaleen keskellä, joka rikkoo hienosti normaalia kaavaa. Toisaalta tuntuu, että kestoa on tahallaan pitkitetty yli 10 minuutin maagisen rajan. Tribaalimaista Huuda-biisiä sävytetään harvinaisella herkulla, munniharpulla. Kiertorata on puolestaan maailmanpolitiikkaa ruotivaa hardcorehomodiscoa! Sonni-kappale sopisi sellaisenaan The Dogshit Boysin katalogiin sanoitustaan myöten, eikä oikein sovi albumikokonaisuuteen. Hypnoottinen Kevyttä ilmaa palaa tunnelmiltaan YUP:n Toppatakkeja-albumin tunnelmiin. Levyn päättävä piilobiisi kierrättää albumilla tutuiksi tulleita teemoja vahvan humalan filtteröimänä. Alkuun käsittamättömältä vaikuttanut tyylien sekamelska selkeytyy useamman kuuntelun jälkeen miellyttäväksi kokonaisuudeksi. Ainoastaan Seisova vesi ja (Periaatteessa) tyttö –raidat ovat tylsiä täyteraitoja.

Jos CMX:n alkuvaiheet sytyttävät, niin kokeilkaa onneanne Armas Huutamon parissa. Mielenkiintoinen bändi, mutta hankkikaa rumpali. Se rumpukone tappaa sielun musiikistanne.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-10-20
Arvostelija : Jarkko Veijalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.