Withered – Memento Mori

Atlantalainen Withered on aikamoinen musta lammas Lifeforcen metalcore- ja matikkaporukoissa, sillä yhtyeen esikoinen pitää sisällään todella brutaalia ja raskasta soittelua. Nelikon soundi kuulostaa oikeastaan sille kuin Mastodon olisi maanis-depressiivisyyden kourissa ja yrittäisi päästää Moby Dickiä päiviltä. En ole mikään brutaalin musiikin suurkuluttaja, mutta tämä kokonaisuus on niin taiten tehty, ettei tässä voi muuta kuin antaa lähes täydet pisteet. todettakoon tuo olennainen asia nyt heti kättelyssä pois päiväjärjestyksestä.

Sekaan mahtuu nopeampaa ja kiivaampaa tykittelyä, kuten vaikkapa avausraita It’s All Said. Riffittely lähentelee kaikessa nopeudessaan käsittämättömiä sfäärejä, eikä kannuttelu ole yhtään sen hitaampaa. Raskasta mutta temmoltaan samalla käsittämättömän fyysistä. Ei kuitenkaan mitään Hahto-paahtoa, vaan omalla tavallaan raskaampaa ja massiivisempaa. Wes Kever takoo nopeissa osissa sillä intensiteetillä, että hommasta jää kuulijalle hyvä mieli, vaikka musiikki onkin maanista. Tosin koko levy ei ole silkkaa tykitystä, vaan menoa hidastetaan moneen otteeseen. Välillä voidaan jopa puhua Cult Of Luna -tyylisestä maalailusta ja fiilistelystä. Olen muuten monesti ihmetellyt, että voiko näiden yhtyeiden musiikista puhua fiilistelynä? Käsitän fiilistelyn eräänlaisena positiivisen asiana, mutta kyllähän Isis, Neurosis ja kumppanit antavat itsestään ymmärtää kaikkea muuta kuin positiivisuutta.

Lake Locust tarjoa koko rahan edestä “fiilistelyn” ystäville hunajaa, joten siinä saattaisi olla yksi varteenotettava kohderyhmä tälle yhtyeelle. Tosin uskoisin, että muistakin kuppikunnista saadaan ihmisiä ristiretkelle, joka yhdeksän minuutin kestonsa aikana ehtii puhaltaa myös pölyt kasseistaan, sillä tässäkin eepoksessa ladataan kuolon elementtiä tiskiin “fiilistelyn” lomassa.

Soitto on tällä levyllä enemmän kuin kohdallaan, kappaleet kestävät koko pituutensa mainiosti, eikä laulussakaan ole valittamista. Tähän nyt vaan tuo miehekkäämpi ote sattuu sopimaan mainiosti. Tämä spirituaalinen levy on kokemus, se ei ole pelkästään levy. Eikä varsinkaan levy, jota voi kuunnella kahvitauolla. Siihen tarvitaan oikea tunnelma. Tunnelma, joka pitää sisällään pimeän syysillan, pari kynttilää, kuulokkeet ja lasillisen punaviiniä. Siinä sitä fiilistelyä kerrakseen.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-09-13
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.