ultrasport – Nothing Can Go Wrong

Kolmen EP:n ja erinäisillä kokoelmilla esiintymisten jälkeen helsinkiläinen ultrasport (kyllä, nimi kirjoitetaan pienellä) on edennyt debyyttipitkäsoittoonsa asti. Nothing Can Go Wrong noudattaa kuuliaisesti indie-popin perinteitä, niin hyvässä kuin pahassakin.

Saatekirjeen mukaan levyssä on kyse siitä, etteivät melankolia ja energia välttämättä sulje toisiaan pois. Tässä tavoitteessaan ultrasport onnistuu hyvin. Levy on täynnä melankolisuutta ja herkkiä melodioita, mutta silti soittoa koristaa leikkisä ja välillä jopa naiivin innostunut energisyys.

Soitto rullaa erittäin toimivasti: Samuli Toivosen ja Olli Moilasen muodostama rytmiryhmä valaa lujan perustan Juho Kosusen sekä Sami Konttisen laululle ja muille soittimille. Nelikko mitä ilmeisimmin hoitaa soittimet levylle yhteisvoimin, eli kenelläkään ei ole tiettyä staattista tonttia vaan kaikki tekevät kaikkea. Kaivattua lisäväriä levylle tuo Behind the Playgroundissa kuultava huilu.

Vertauskohtia miettiessä ensimmäisenä mieleen nousee pakollisen Belle & Sebastianin lisäksi toinen kotimainen indiepop-yhtye Red Carpet. Tämä ei sinänsä ole yllätys, onhan yhtyeissä samoja miehiä soittamassa. Lisäksi Red Carpetin Petri Nakari vierailee tuottajana ja soittaa kitaraa parilla raidalla. Valitettavasti yhtyeiden väliset yhtäläisyydet pääsevät ajoittain häiritsemään: esimerkiksi Sharing Secrets on todella kova biisi, mutta mielestäni sen tekijä voisi yhtä hyvin olla Red Carpet, eikä kukaan huomaisi eroa.

Nothing Can Go Wrong on kyllä kaunista ja toimivaa pop-musiikkia, mutta en oikein pysty korkeampaa arvosanaa levylle antamaan. Harmittavan paljon Red Carpetista muistuttavan musisoinnin lisäksi kymmenen kappaleen muodostama kokonaisuus on hivenen harmaa, eikä kirkkaina loistavia valopilkkuja tule kovin montaa vastaan. Mainittakoon kuitenkin singlenäkin julkaistu The Boy That Never Lied, Kissing Summers ja Behind the Playground hienoimpina yksittäisinä vetoina.

Debyytin perusteella ultrasportilla on kuitenkin annettavaa indie-popin ystäville. Hivenen lisää omaperäisyyttä tekisi reseptille ihmeitä. Huono levy Nothing Can Go Wrong ei missään nimessä kuitenkaan ole, joten mikäli arvostelussa mainitut yhtyeet kolahtavat, kannattaa antaa ultrasportille mahdollisuus.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-01-02
Arvostelija : Juho Leppänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.