Kisko – Jostakin Kaukaa
Voimapoppia, joka vie eteenpäin sanomaa rakastavasta Jumalasta. Tällaista matsua ei usein arvosteltavaksi tulekaan. Kisko on siis avoimen kristillinen, koulutettujen muusikoiden bändi, joka pyrkii yhdistämään luontevasti sanoman julistamisen ja poprockin. Eipä ole bändi helppoa tietä valinnut.
Musiikillisesti paras vertailukohta Kiskolle on Neljä Ruusua. Kitarat surisevat tutunkuuloisten efektien läpi, konemausteissa ei olla säästelty ja laulaja Aku Lundströmin ääni kuulostaa merkittävän paljon Ilkka Alangolta. Bändi selvästi osaa sekä studiotyöskentelyn salat että soittohommat – sen verran ammattimaista jälkeä on levylle tarttunut. Soundimaailmassa tosin alkaa pian ärsyttää sen miltei täydellinen synteettisyys. Kaikki intrumentit kuulostavat lähinnä ykkösiltä ja nollilta, ja näin kokonaisuudesta puuttuu inhimillinen lämpö.
Biisintekokin tuntuu olevan porukalla teknisesti hallussa. Parhaimmillaan, kuten avausraidalla Kadun Kulmaan, biiseistä löytyy mukavasti koukkua ja tarttuvat kertosäkeet eivät yleensäkään ole levyllä harvinaisia. Kokonaisuutena tarkasteltuna levystä kuitenkin puuttuu dynamiikka. Kappaleet kuulostavat aivan liikaa toisiltaan, jotta musiikki jaksaisi pysyä kiinnostavana albumin loppuun asti.
Sanoitukset ovat levyn hankalin osa-alue. Näin puhtaasti kristinuskoa julistaviin lyriikoihin on vaikea suhtautua objektiivisesti. Toisaalta teksteissä ärsyttää niiden naiivi, rippikouluhenkinen hehkutus, mutta toisaalta bändiä tekisi mieli kehua rohkeudesta seisoa rock-maailmassa epämuodikkaan elämänkatsomuksensa takana. Henkilökohtainen mielipiteeni kuitenkin on, että ylistyslaulut toimivat paljon paremmin jenkkilän baptistikirkkojen gospelissa. Kotimaisessa rockissa niiden vaikutus on lähinnä vaivaannuttava.
Kiskolla on hyvä mahdollisuus tulla uudeksi Exitiksi kristittyä nuorisoa ilahduttamaan. Tällaiseksi pienen piirin edustusbändiksi se sopisikin kuin nakutettu, mutta seurakuntakeskusten ja Maata Näkyvissä -festareiden ulkopuolella yhtye ei ole kotonaan. Itse toivoisin orkesterin vähentävän sävellystensä laskelmoitua hittihakuisuutta ja tuovan sanoituksissaan laajakatseisemmin esille kristinuskon ja kristityn haasteita modernissa maailmassa.
Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2005-11-07
Arvostelija : Saku Schildt
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.
Comments
One response to “Levyarvostelut”
[…] „Levyarvostelut-Konsortiumsprojekt III – Terra Incognita (Die unentdeckte Welt)“. Noise.fi [fi] (Rezension) (auf Finnisch). 26. Oktober 2003. Abgerufen am 26. Februar […]