Phenylketonuria – Lägersmål

Lohjalaisen Phenylketonurian syntytarina on niin uskomattoman typerä, että sitä ei yksinkertaisesti voi jättää mainitsematta. Tovereidensa jammailutuokioon saapunut Jaajo Bitchgrinder keksi tarttua mikrofoniin sekä rääkyä “kuin psykoottinen ja vammainen lapsi”. Pojat päättivät yksissä tuumin kutsua luomaansa musiikkia handidoomiksi (sanoista handicapped doom), ja yhtye sai nimekseen Raajaton Torso.

Jäätyään täysin vaille ääniä paikallisessa bändikilpailussa orkesterin nimi vaihtui Phenylketonuriaksi, joka viittaa periytyvään henkiseen vajavaisuuteen. Nimenvaihdosta seurasi nopeasti kolmen kappaleen Lägersmål-lyhytsoitto, jolla yhtye esittelee enemmän tai vähemmän ylpeänä vammadoomiaan. Vihalihan kaltaisia akteja talliinsa hankkinut Virkkala Records kunnostautui jälleen ja julkaisi herrojen hengentuotoksen kasettiformaatissa.

Musiikki itsessään on ihmeen siedettävää likaisen doomin ja blackin sekoitusta. Varsinkin nimikkoraidan riffi jää kömpelyydestään huolimatta soimaan päähän, ja törkyinen äänimaailma tuntuu sopivan meininkiin hyvin. Viimeistään sanoituksiin perehtyminen vie kuitenkin pohjan vakuuttavuudelta, sillä kolmetoistaminuuttinen kappale kiteytyy seuraavaan pohdiskeluun: Lägersmål är mitt mål, men det är ingenting att tala om.

Tämänkaltaiset vitsit varmasti naurattavat bändin jäseniä vielä vuosikymmeniä, mutta kenellekään muulle tuotosta ei voi suositella. Se on harmi, sillä musiikista olisi enempäänkin kuin kahden markan yläastehuumoriin.

Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2005-10-11
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.