Kylesa – To Walk A Middle Course

Amerikan Georgiassa majaa pitävä Kylesa tuli allekirjoittaneelle positiivisena yllätyksenä. Vuodesta 2001 toimineen nelikon musiikki on innovatiivinen sekoitus hardcorea, sludgea, metallia ja tunnelmallisempia elementtejä. Yhtyeen sävellyksissä on runsaasti näkemystä ja omalaatuisuutta, joskin sen synkähkössä alavireräimeessä kuuluu sukulaisuus Neurosikseen ja Mastodoniin sekä osittain myös Tragedyn ja Catharsiksen kaltaisiin bändeihin. Alex Newportin tuottama To Walk a Middle Course on Kylesan toinen kokopitkä, ja sen on julkaissut mm. Lamb of Godista, All That Remainsista ja The Acacia Strainista tuttu Prosthetic Records.

Kylesan erikoisuus, vahvuus ja jossain määrin myös kompastuskivi, on laulupuoli. Peräti kolme neljäsosaa yhtyeestä on jossakin vaiheessa äänessä, mutta keskipisteessä on laulaja-kitaristit Laura Pleasants ja Philip Cope vuorottelevine ja lomittuvine vokaaleineen. Kaksikko huutaa sekä rähisevämmin että melodisemmin ja lyriikoiden lausumista käytetään myös joissakin biiseissä tehokeinona. Enimmäkseen laulajien yhteistyö on saumatonta ja vakuuttavaa, mutta Copen lauluilmaisu lipsahtaa välillä nolostuttavaksi jankkaamiseksi. Etenkin tämä ärsyttää kakkosraita Fracturedissa, joka muuten olisi mitä mainioin esitys.

To Walk a Middle Coursen kymmenen kappaletta nivoutuvat yhdeksi vahvaksi kokonaisuudeksi, joka vyöryttää kuuntelijan eteen niin apokalyptistä painostavuutta ja riuskempaa mäiskettä kuin ilmavampaa, erinäisillä kone-elementeillä vahvistettua maalailuakin. Kylesa pysyttelee lähinnä keskitempoisessa jyräyksessä, mutta kappaleissa on runsaasti tunnelmallista ja dynaamista vaihtelevuutta. Sävellysten kehityskaaret eivät tosiaan ole tyypillisimmästä päästä, minkä todistaa heti alkuun loistava In Memory. Suoraviivaisempi ilmaisu ei kuitenkaan ole yhtyeelle aivan vierasta, kuten Bottom Linen menevä punk-revittely osoittaa. Bottom Line ja sitä seuraavan sludgemman tuimistelun Eyes Closed From Birthin aikana levy on parhaimmillaan.

To Walk a Middle Course vakuuttaa omalaatuisuudellaan. Eipä tule hirveän monta hardcorepohjaista bändiä mieleen, jossa olisi sekä nais- että mieslaulaja, ja vielä vähemmän sellaista, joka myös hyödyntäisi kahta päävokalistiaan näin monisävytteisesti. Laulun toteutus on välillä räikeässä ristiriidassa kappaleen kanssa, mutta sävellyksissä ei sinänsä ole mitään vikaa. Kylesa väistää toisella albumillaan ansiokkaasti post-Neurosis-yhtyeiden kuluneimmat kuviot ja onnistuu luomaan jotain tuoretta ja mielenpainuvaa.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-08-21
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.