Mandragora Scream – A Whisper Of Dew

A Whisper Of Dew on ehdottomasti hirvein levy, mitä olen ikinä joutunut arvostelemaan enkä usko, että tässä maailmassa voi olla toista näin kamalaa tosissaan tehtyä goottilevyä. Tai ehkä sentään: A Whisper of Dew on nimittäin italialaisen Mandragora Scream –bändin toinen pitkäsoitto.

Levyn saundin muodostavat Enigman tyyliset euroambient-taustat silattuna Bon Jovi –balladeista tutuilla tunteellisilla kitaroilla. Kaiken kruunaa honteloääninen vokalisti, joka ylitulkitsee biisit ja saa ne kuulostamaan kulahtaneilta musikaalikappaleilta. Melodiat ovat jokseenkin mitäänsanomattomia, ja totta kai joka väliin ängetään sateen ropinaa, ukkosen jyrinää ja tuulen vinkunaa. Kyseessä on todella imelä, tylsä, mahtipontinen ja ylitunteellinen kokonaisuus, joka kulminoituu levyn toiseksi viimeisellä raidalla, Crow’s Lovella. Tuon biisin kuultuaan tuntuu Bumtsi Bumin katsominen loistavalta musikaaliselta elämykseltä.

Valitettavasti tästä levystä ei minulla ole mitään hyvää sanottavaa. Ne kolme kertaa, jotka kuuntelin levyä läpi, olivat pahimmillaan täyttä tuskaa ja parhaimmillaankin totaalista pitkästymistä. Onneksi suunta ei tämän jälkeen voi enää olla kuin ylöspäin.

Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2003-02-17
Arvostelija : Sari Keskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.