Ewigkeit – Conspiritus

Ewigkeit on englantilaisen James Fogartyn pitkäaikainen sooloprojekti, joka aloitti perinteisellä black metalilla ja siirtyi sittemmin elektronisempaan suuntaan. Kolmas albumi Land of Fog sisälsi vielä joitakin mustametallin elementtejä, mutta sitä seurannut Radio Ixtlan oli selvä askel kohti teollisempaa ilmaisua. Uusin kokopitkä Conspiritus jatkaa samoilla linjoilla ja toivottaa tervetulleeksi trancemaiset syntetisaattorit, keinotekoiset orkesterit sekä ambientinomaiset avaruustunnelmat.

Fogarty vaikuttaa kiinnostuneen musiikin luomisen ohella myös selkeistä teemoista ja eheistä kokonaisuuksista. Carlos Castanedan peyotehuuruisiin muistelmiin hatarasti perustuva Radio Ixtlan kertoi tarinan kuvitteellisesta radioasemasta, joka lähettää kuunnelmaa tulevaisuudesta ajassa taaksepäin. Conspiritus puolestaan kuvailee toisenlaista todellisuutta, jossa maailmaa hallitsevat median ja globaalin armeijan ohella monikansalliset korporaatiot sekä pankit, joiden yhteisenä päämääränä on saada kaikki kansat fasistisen suurhallinnon ikeen alle.

Näin synkkien tulevaisuudennäkymien voisi ensi kuulemalla kuvitella ilmenevän esimerkiksi äärimmäisen musertavina industrialbiitteinä ja korvia jäytävinä särövokaaleina. Näin ei kuitenkaan ole. Kappaleissa on kyllä asianmukaisen futuristinen tunnelma, mutta apokalyptisista sanoituksista huolimatta itse musiikki on tarttuviin sävellyksiin ja helposti omaksuttaviin rytmeihin perustuvaa elektronista kevytmetallia. Introa seuraavan It’s Not Realityn tanssimusiikista muistuttavat syntetisaattorit ja sähkökitara eivät ole aivan uusi keksintö, mutta nopea tempo ja toimiva melodia saavat tahtijalan vipattamaan. Vähemmän innostavia ovat hitaammin rullaavat raidat, jotka nojaavat selkeän poljennon sijaan psykedeelisiin äänimaisemiin ja raskaisiin riffeihin.

Ewigkeit on vähitellen lipumassa pois metallista, mikä ei Conspiritusin perusteella ole lainkaan huono valinta: parhaiten toimivat nimittäin yksinkertaiset hittikappaleet, joissa kitaroiden virka on ainoastaan antaa musiikkiin lisäpotkua. Kuitenkin esimerkiksi rumpukompeista on monin paikoin yritetty tehdä mahdollisimman aidon kuuloisia, ikään kuin tarkoituksena olisi pysytellä metalligenressä puoliväkisin. Koneelliset elementit ovat onnistuneita ja jo nyt niin vahvasti läsnä, että taiteilu kahden tyylisuunnan välillä ei tunnu tarpeelliselta.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-08-18
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.