Criminal – Sicario

Jonkun verran on meikäläinenkin sahannut metallilättyjä “ees sun taas” ja joskus jopa kännissä heitellyt niitä naapureiden parvekkeelle (anteeksi). Tässä on sellainen paketti, että sitäpä en käsistäni laske vähään aikaan. Brittiläistynyt yhtye on alkujaan Chilestä, jonka kujilla sen jäsenet lienee saaneet tarvittavan ketutusasteen tämän voimakkaan ja omalla tavalla brutaalin, mutta niin melodisen musiikin esittämiseen. Tarkoitan nyt siinä hyvässä mielessä, sillä levy todella jyrää nelitelisen jenkkiveturin lailla kaiuttimista pihalle. Jäljelle jäi savun hälvettyä ainoastaan pieni kela ja repaleinen bassokalvo.

Yhtyeen neljäs albumi on saattanut ottaa vaikutteita muutamastakin metallin alueesta, joista kärjessä lienee syytä mainita death metal ja Göteborg-niminen kaupunki Ruotsista. Yhtye on vääntänyt pakettinsa niin taitavasti kasaan, ettei minkäänlaista erehtymisen vaaraa kopioinnin suhteen kuitenkaan leiju ilmassa, vaan nyanssit on chileläisessä viinitynnyrissä poljettu sen verran huolella. Ensinnäkin vokalisti Anton Reisenegger räkii siihen malliin, että heikomman polvia alkaa vähemmästäkin huojuttamaan. Vokalisointi vaihtelee tavanomaisemman murinan kautta tuhdimpaan ärjyntään, jota ei onneksi viljellä kovinkaan paljoa. Juu juu, ei se laulu ole sitä kaikkein “tiukinta” murinaa, mutta kun siinä on sellainen jännä aspekti, että siitä saa selvää ilman opaskirjaa, jos vaan ymmärtää lontoolaista. Toisaalta, eipä ne painetut sanatkaan paljoa auta, jos ei kieli aukea. Kenties siinä suurin syy sihen miksi jotkut laulajat örisevät kuin hampaansa tukkiin katkonut majava.

Kappaleissa on koukkuja, melodiaa isolla hanskalla ja hitusen breakdowneja. Ne pysyvät loppuun asti kasassa ja soundit ovat kerrassaan loistavat. Lieneekö tuottaja Andy Classen seuraava Tue Madsen? Herrahan on työskennellyt Dew-Scented-nimisen yhtyeen kanssa, mutta tällä platalla liikutaan vielä paremmilla asteikoilla. The Land Of Forgotten tarjoaa loistavia riffejä ja kannuttelua, jossa fillejä viljellään isolla kädellä. Myös tuplat ovat edustettuna riittävästi, mutta eivät liikaa. Toinen mainitsemisen arvoinen tykitys on Rise And Fall, jolla paukuttelu alkaa heti ensimmäisistä tahdeista saakka. Siihen päälle kun lyödään hyvät riffit ja loistavaa vokalisointia, niin paketti on nipussa.

Näiden metallilevyjen ongelmana on tietysti se, että jokainen kokee asioita eritavalla. Minä omallani ja sinä omallasi. Joku, joka on koko ikänsä kuunnellut ainoastaan At The Gatesia, voi tulla väittämään Siwan jonossa, että Criminal on silkka kopiointi tuosta loistavasta yhtyeestä. Syökää kanaa ja kuunnelkaa mitä lystäätte, minä kuuntelen Criminalia.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-09-06
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.