Manowar – Hell On Earth IV

Manowar on ristiriitaisten tunteiden yhtye. Toiset vannovat ikuista uskollisuutta näille sotureille, kun toiset katsovat halveksuvasti nauraen ja osoitellen. Näille jälkimmäisille ei voi kuin lainata Joey DeMaion viisasta fuck off -sanomaa ja vilautella keskimmäistä sormea. Eli toisin sanoen, jos ette ymmärrä testosteroninkatkuisen metallisen viihteen päälle, niin voitte lopettaa lukemisen tähän, sillä tämä teksti ei tule kyseenalaistamaan Manowaria yhtyeenä millään tavalla. Itse DVD:n sisältöä ehkä kuitenkin hiukan.

Hell on Earth pt. IV jatkaa sitä samaa linjaa mitä sen edeltäjät ovat ansiokkaasti tarjonneet: tissejä, hulluja faneja, DeMaion saarnaamista, pullistelua, kireitä nahkahousuja ja tietenkin aitoa heavy metal -musiikkia. Tavaraa on kolmen levyn edestä, joista ensimmäinen keskittyy Warriors of the World Tour -kiertueen yksityiskohtiin ja toinen kaikenlaiseen nippelitietoon ja backstage-häröilyyn kolmannen ollessa esimulkaisu tulevaan täyspitkään.

Ykköslevy on tasoltaan hyvin ailahteleva, aina huonoista kondomivitseistä kieltämättä varsin nätteihin tyttöihin, jotka tuntuvat olevan se tärkein elementti Manowarin kiertue-elämässä. Musikaalinen anti on armottomassa sivuosassa fanien ylistämisen ja yleisen pahennuksen aiheuttamisen rinnalla. Miinusta voi antaa myös siitä, että äänentaso vaihtelee kohtauksesta kohtaukseen, osa tavarasta kun on nauhoitettu pelkällä käsikameran mikillä. Kunnon livenauhoituksia päästään kuulemaan muutama, joista erityisesti akustistisesti vedetyt Swords in the Wind, Master of the Wind sekä Courage vetoavat soturin sieluun. Myös paljon parjattu Elvis-coverointi An American Trilogy toimii livenä, joskin sitä varten on rakennettu oma spektaakkelinsa, joka esitettiin Saksan Popkomm-gaalassa. Saksalaiset ovat muutenkin suuressa osassa tällä DVD:llä, siellä kun tuntuu olevan bändin kaikkein uskollisin fanikunta. Suomi saa kuitenkin osansa DeMaion spiikki-osuudessa, jossa mies todistaa hallitsevansa kotimaiset kiroukset varsin pätevästi.

Paketin toisella levyllä tutustutaan sitten paremmin miehiin ja naisiin Manowarin takaa. Bändin miksaajat, kunto-ohjaajat, moottoripyöräteknikot, ystävät ja ties mitkä kokit saavat kukin suunvuoronsa asemastaan todellisen metallin taustalla. DVD:n ohjaajan ja bändin moottoripyöräteknikon naisseikkailut ovat suuressa roolissa, miehet nimittäin juoksevat tyttöjen perässä kovemmin kuin itse bändi, vaikka kotona odottavat tyttöystävät. Sen verran voi kuitenkin sanoa, että miehet saavat lopulta ansionsa mukaan. Mitään mullistavaa ei ole tarjolla, mutta kokonaisuus on pakattu mukavan humoristiseen pakettiin, joten se on leppoisaa katseltavaa.

Kaikista parasta on kuitenkin maistiainen tulevalta vielä nimettömältä Manowar-albumilta. Kahteen osaan, Ascension-introon ja King of Kings -veisuun, pakattu kokonaisuus on parasta Manowaria aikoihin. Biisi on nopea, eeppinen ja tarttuva, hieman edellisen sinkkulohkaisun Dawn of Battlen tyyliin. Tälläiset menopalat todistavat, että Joey DeMaion sävellyskynä on kaikkea muuta kuin ruosteessa, ja se nostattaa melkoisen määrän vettä kielelle tulevaisuutta ajatellen.

Kaiken kaikkiaan Hell on Earth pr. IV antaa kuvan siitä, että Manowar on ennen kaikkea Joey DeMaion orkesteri, sillä muu jäsenistö ei joko osaa, halua tai saa avata suutaan. Eric Adams luonnollisena poikkeuksena, myös sen takia, että mies tuntuu nauttivan DeMaion erityistä luottamusta. Ei sillä, etteikö Joey luottaisi rumpali Columbukseen tai kitaristi Loganiin, mutta tuntuu kuitenkin siltä, että Karlilla on yhä yllään uuden kitaristin leima, eikä hän pysty astumaan ulos varjoista. Scott taasen lienee muuten vain juro ja hiljainen.

Mitään yllätyksiä DVD ei tarjoa, mutta se on pohjimmiltaan varsin viihdyttävä ja piristävä paketti. Extroja on niukasti, lähinnä turhien kitara- ja bassosoolojen muodossa, jotka eivät totuuden nimissä anna oikein positiivista kuvaa miekkosten soittotaidoista. Nopeutta ehkä löytyy, mutta ei minkäänlaista tyyliä. Parin musiikkivideon lisäksi parasta extroissa on Army of Immortalsin livevetäisy, joka onkin ainoa tuulahdus bändin menneisyydestä tällä julkaisulla. Uskomattoman hieno biisi!

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-08-12
Arvostelija : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.