Bloodpit – Platitude

Muun muassa faniensa telomisesta julkisuutta saanut Bloodpit pitää yllä Tampereen mainetta teinityttöihin vetoavan tumman kitararockin Mekkana. Debyyttipitkäsoitto Mental Circusilta napattu kakkossinkku Platitude, joka on viihtynyt kiitettävästi myyntilistoillakin, edustaa bändin vähemmän rockaavaa ja enemmän fiilistelevää puolta. Muutaman kuuntelun jälkeen nimibiisi alkaa kuulostaa varsin siedettävältä, joskin jotain siitä jää uupumaan.

Platitude nojaa vahvasti solisti Matthau Mikojanin vakuuttavasti surkuttelevaan tulkintaan. Yleisilme on kauttaaltaan rauhallinen, hetkittäin jopa liiankin. Tarttuvaksi osoittautuva kertosäe herättää uudestaan mielenkiinnon vahvemman otteensa vuoksi. Vaikkei kappale olekaan erityisen rock, tällainen mollivoittoisempikin jarruttelu istuu ihan tyydyttävästi. Sinkun toinen raita Triangular on sekin varsin tummanpuhuva, mutta huomattavasti edellistä rockimpi. Biisistä jää jotenkin vaisu maku, ja jatkuvasti pinnalla oleva surinaefekti ärsyttää ensi sekunneista lähtien. Ei siis ihme, ettei tätä kuulla varsinaisella albumilla.

Platitude uppoaa takuuvarmasti kohdeyleisöönsä, johon en kaiketi itse lukeudu. Mikojanin ääni sopii hyvin biisin haikeaan tunnelmaan, eikä kappaleen rakenteessakaan ole vikaa. Koska bändi pystyy kuitenkin myös parempaan, kolmonen on perusteltu ratkaisu.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-08-29
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.