Booby Prize, The – Liquid Disease

Räkäinen katurock ei ole mikään helppo laji; elementit, jotka toimivat livenä musiikkia komppaavina tehokeinoina (korvia repivä äänenpaine, räkäisyys, irvistys, hiki ja paskanhaju), täytyisi jotenkin pystyä siirtämään kliinisessä studioympäristössä nauhalle asti. The Booby Prize onnistuu silti tehtävässä suhteellisen hyvin.

Bändi ei todellakaan tuo mitään uutta kyseiseen lajityyppiin – noh, ei sitä kukaan alan yhtyeiltä odotakaan. Levyn energiataso on levyn alusta loppuun asti aivan tapissa, josta suurin kiitos lankeaa kitaristi Garylle. Ikävä kyllä, vokalisti Jon Damnlong ei saa puristettua itsestään aivan samanlaista suoritusta irti. Laulu on paikka paikoin hiukan hapuilevaa ja miehen ääni kaipaisi vähän lisää räkäisyyttä.

Vaikkei genren sanoitusmaailmaan mitkään mullistavat filosofiset oivallukset kuulukaan, Forever Youth -kappaleen ”I was born in a city, heart full of soul. I gotta to take it to downtown baby. No need to go home” –tyyliset sanoitukset tuntuvat hiukkasen paksuilta. Onhan kyse nyt sentään aikuisista miehistä. Jos jotain suuntaviivoja musiikista täytyy vetää, niin materiaalista tulee mieleen Hanoi Rocks, Thin Lizzy ja Hellacopters.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-09-22
Arvostelija : Misha Koivunen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.