Under Eden – The Savage Circle

Tätä albumia on levy-yhtiön puolesta hehkutettu eurooppalaisen ja amerikkalaisen metallin yhdistelmänä. Siis sellaisena hybridinä, jossa on mukana At The Gates -tyylistä riffittelyä ja jyrää, sekä metalcoren eri elementtejä. Toisaalta melkein uskaltaisin väittää, että metalcore ammentaa myös aika paljon tuolta Göteborg-osastolta omaan soundiinsa, joten jätettäköön noiden kahden tyylisuunnan vertailu sikseen. Kuitenkin tämä minnesotalainen yhtye on tällä debyytillään takonut pöytään skandi-metallin, dödön ja bläkkiksen yhdistelmää, joka toimii ajoittain, mutta ei missään nimessä hyvänä kokonaisuutena.

Ensinnäkin korviin pistää sellainen asia, jonka luulisi “oikeata” levyä tehtäessä olevan, ainakin jollakin asteella kuosissa. Nimittäin soundit ovat kerrassaan kamalat. Aikoinaan, kun harrastin ns. tape tradingia, niin jo silloin tuli parempilaatuisia nauhoitteita vastaan kuin tämä. Rummut lätisevät ja kolisevat kuin kyljyksellä taottava rokkapurkki, kitarat ovat tunkkaiset ja laulusta ei juuri mainitsemisen arvoista asiaa löydy. Siis muuta kuin, että se on aikalailla poskellaan. Tuotanto on saatteen mukaan raakaa ja massiivista á la Hatebreed. Raakaa kylläkin, mutta samalla tunkkaista.

Mitä puolestaan itse musiikkiin tulee, niin yhtyeellä on kyllä ideaa hommassa, mutta toteutus ei seiso samalla viivalla idean kanssa, jolloin kokonaisuus jää aavistuksen valjuksi. Ajoittain kappaleiden sisällä on niin paljon tyylinvaihdoksia, ettei kokonaisuudesta oikein saa kunnollista otetta. Six Feet Under Edenin, joka on levyn avausraita, kuvaa koko levyä ehkä parhaiten. Kun on sen kuullut, niin on kuullut kaikki muutkin kappaleet. Vokalisti Eric Thon ei oikein osaa päättää pitäisikö levy laulaa thrash-tyylillä vaiko kuolonmetallin syvemmällä murinalla, joten sellainen tuuliviirille ominainen juupas/eipäs-efekti alkaa kolkutella kellojaan Eedenin porteilla. Soitossa ei ole vikaa, mutta kappaleet eivät kanna loppuun asti, ja kuten todettua, niin se soundi-maailma on kamala. Vokalisointi ailahtelee jopa kappaleiden sisällä, mikä on jokseenkin huolestuttavaa yhtyeen jatkon kannalta.

Eli siis ideat periaatteessa ok, mutta toteutus on ontuvaa ja askeleet tutisevia. Hieman ihmettelen, että tämä tekele on yhtiön puolesta vastaanotettu. Koska yhtyeellä on hieman ideaa soitossaaan ja biiseissään, niin toivon, että se tulee poikimaan jatkoa, sekä paremmilla soundeilla, että tuotannolla. Ei siihen välttämättä ketään ulkopuolista tarvita, mutta hieman skarpimpaa otetta kuitenkin.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2005-08-31
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.