Klamydia – Pienen Pojan Elämää

Klamydian itsepäisyys on tietyllä tavalla kunnioitettavaa. Moni muu yhtye olisi ripustanut soittimet naulaan hakattuaan päätään seinään 15 vuotta, mutta Vaasan junttipunkretkikunta jaksaa yrittää. Pääasiassa navanalukseen ja viinaksiin keskittyneet yksinkertaiset rallit eivät ole koskaan saavuttaneet hyväksyntää kriitikoilta tai muilta musiikkiin vakavammin suhtautuvilta tahoilta, eikä nykyisin ole enää selvää, onko yhtyeen tavoitteena edelleen toteuttaa hyvin rajallista ja varhaisessa vaiheessa täydelliseksi hiottua musiikillista visiotaan vai ainoastaan provosoida kuluneilla latteuksilla vuodesta toiseen.

Median hyljeksintää pidetään toisinaan positiivisena merkkinä kompromissien välttämisestä, mutta Klamydian kohdalla kyse on alusta asti ollut materiaalin toivottomasta kehnoudesta ja alakoulutasolle rajoittuneesta maailmankuvasta, joita se on tyrkyttänyt maailmalle jo hyvin monen pitkäsoiton ja kokoelman verran. Tulevaa Tyhmyyden ylistys -albumia enteilevän Pienen pojan elämää -singlen on laskettu olevan peräti yhtyeen neljäskymmenes levytys.

Tippurikvartetin kokoonpano on vaihdellut vuosien varrella, mutta musiikissa ei ole muuttunut mikään. Singlen kolme raitaa edustavat tuttua punkpoppia suoraviivaisimmillaan ja yksinkertaisimmillaan. Soundit ovat selkeät, ja soitto sujuu rutiinilla, mutta ennalta arvattavat melodiat saavat viisarin värähtämään suunnilleen yhtä paljon kuin löylynheitto kylmälle kiukaalle. Hieman yllättäen aiemmilta tekeleiltä tuttuja kahden markan rasistivitsejä ja muita oman jalan sahausyrityksiä ei ole mukana, vaan sanoitusaiheita on kaivettu lapsuuden viattomuudesta ja alkoholin suurkuluttajien moukan tuurista. Lyriikat ovat toki edelleen hirvittäviä, sillä heti ei tule mieleen edes demotason orkesteria, joka aloittaisi kappaleensa yhtä totaalisella täytesanaston multihuipennuksella. Rivit Turha sitä on funtsia ja turha selittää / kuinka tää homma yläkerran taas niin hyvin pelittää saavat karuudessaan sydämen jättämään pari lyöntiä välistä.

Päällimmäiseksi tunteeksi kahdeksan minuutin singlestä jää hieman yllättäen tympeys, kun yhtyeen vastenmielisimmän piirteet eivät ole mukana heiluttamassa punaista vaatetta. Vesa Jokisen tunnistettava äänikin on hyvin seesteinen ja harmiton, eikä aiemmin esimerkiksi puhevikaisia “hauskasti” matkineesta sössötyksestä ole jälkeäkään. Musiikillisesta kehityksestä ei missään tapauksessa voi puhua, mutta olisikohan yhtye vain ikääntynyt ja kesyyntynyt?

Klamydian ystävät löytävät epäilemättä singleltä haluamansa elementit, sillä yhtyeen suoritukset ja tyyliuskollisuus saavat Manowarinkin näyttämään viikon välein genreä vaihtavalta takinkääntäjältä. Käytännössä vaasalaiset eivät ole milloinkaan tarjoilleet musiikkimaailmalle mitään tarpeellista, mutta ykköset pitää kuitenkin ansaita, ja sellaisen saadakseen Pienen pojan elämää on aivan liian harmiton ja keskiluokkainen.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2005-08-05
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.