Journey – Generations
Missä ovat ne avo-Cadillacit, palmupuiden verhoilemat baanat, rullaluistelevat muotoblondit ja cuba libret, kun niitä toden teolla kaipaa!? Journey on ikuisella matkallaan amerikkalaisen highwayrockin kaistalla ja paikoin bändin musiikki ampaisee mukaansa vastustamattomasti ja saa aikaan haavereaktion Route 66:n mahdollisista seikkailuista. Joka tapauksessa jo yli 30 vuoden ajan on uudella mantereella kuultu alunperin jazzrockin ja myöhemmin hard rockin ja ns. AOR:n viitoittamasta ilosanomasta ja sanoma puree edelleen.
Bändin varsinainen läpimurto tapahtui yhtyeen nimeä kantaneen levyn myötä vuonna 1975, jolloin mikrofonin varteen tarttui vokalisti Steve Perry. Bändin jäseniä vaikutti uran alkutaipaleella mm. Santanan riveissä, kuten perustajajäsen, kitaristi Neal Schon, joka on edelleen mukana nykyisessä kokoonpanossa.
1980-luvun taitteessa bändi loi suurimmat hittinsä siihen asti, Who´s Crying Now, Don´t Stop Believin´ ja Open Arms löytyivät yhdeksän miljoonaa kopiota myyneeltä Escape-albumilta ja tämä nosti bändin stadionluokan mittapuihin. Kultaisen aikakauden loppupuolelle siirryttäessä bändi ajautui ns. telakalle ja Schon perusti yhdessä kosketinsoittaja Jonathan Cainin kanssa keskitason suosiota niittäneen Bad Englishin.
Vuonna 1996 Journey kasasi rivinsä uudelleen ja julkaisi korkeaan listasijoitukseen yltäneen Trial By Fire -albumin. Tämän jälkeen levyjä on julkaistu tasaiseen tahtiin ja bändi on kiertänyt eräänlaisessa dinosauruksen asemassa Pohjois-Amerikkaa ristiin rastiin viime vuosien ajan.
Uuden uutukainen Generations-albumi yhdistää bändin mukaan sekä uuden, että vanhan fanisukupolven ollen eräänlainen 30-vuotisjuhlajulkaisu. Teksteissä muistellaan menneitä ja toivotaan uutta hyvää tulevaa. Albumin teko on toteutettu demokraattisella otteella. Jokainen bändin jäsen on saanut tuoda omat ideansa keitokseen ja niistä on työstetty soppa, joka kuulostaa vanhan fraasin mukaisesti ”jotain uutta, vanhaa ja lainattua”. Joka tapauksessa kokonaisuutena kyseessä on monin paikoin viihdyttävä paketti. Bändi soittaa rutinoidusti ja vokalisti Steve Augeri antaa parastaan. Augerin lisäksi vokaalisuorituksia kuullaan bändin jokaiselta jäseneltä, sillä kokeiluluontoisesti alkanut tapa edellisten kiertueiden aikana aiheutti sen verran positiivista palautetta, että kokeilua päätettiin jatkaa levylle asti. Joka hemmo suoriutuu albumilla siis vähintään yhden kappaleen päävokaalisuorituksista.
Sävellyksiä ajatellen levyn aloittavat Faith In The Heartland ja The Place In Your Heart pistävät soinnin heti oikeisiin uomiinsa. Kärkiviisikkoon nousevat lisäksi rushmainen Out Of Harms Away, jossa muistellaan amerikkalaisia sotilaita Lähi-idässä. Joesatrianimaista sävelkynää lainataan maukkaasti Gone Crazy -biisin aikana, jolloin hillityt vokaalit työstää basisti Ross Valory. Balladiosastokin kulkee Augerin ohjaksissa tyylikkäästi läpi välttäen pahimmat imelyydet ja ylilyönnit.
Nyt vain puuttuu se amerikkalainen highway ja kaikki muut tarvittavat releet, että tunnelma olisi mahdollisimman autenttinen. Kotisohvalla kuulokkeiden kanssa nautinto jää puolinaiseksi. Mutta, mutta, yhtä kaikki, näiden työnäytteiden osalta suo herroille jatkoaikaa vielä moneksi vuodeksi eteenpäin ja sohvakin saa riittää ennen seuraavaa Miamin reissua.
Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-09-13
Arvostelija : Gao
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.