Veriplasma – Sikiö

Sitä on sitten kuunneltu Kornin debyyttiä. Ja reippaasti. Ei Veriplasma sentään mikään älytön plagiaatti-yhtye ole, tämäntyyliset ultraraskaat kitarariffit ja epätoivoinen angsti vaan uhkaavat olla aika kulunutta tavaraa. No, meikäläiseen tämä kyllä jostain syystä kolahtaa aivan kohtuuttomasti. Ehkä se johtuu siitä että musiikissa on myös aimo annos Maj Karman Kauniiden Kuvien henkistä kieroutuneisuutta ja pysähtelevää biisinrakennetta ja ehkä myös siitä, että se nimenomaan kuulostaa Kornin debyytiltä, joka on yksi parhaita metallilevyjä ikinä. Veriplasma osoittaa, että omaperäisellä tyylillä voi tehdä hyvää musiikkia kierrätysriffeilläkin.

Jokainen Sikiön kuudesta biisistä noudattaa varsin onnistuneesti hiljainen osa/äänekäs osa -periaatetta, mikä toisaalta tökkii kun kokonaisuus jää tasapaksuksi kimpuksi. On siis melkoisen vaikea nostaa esiin mitään erityistä biisiä tästä joukosta. Wiener Nougat ja Kuvottava ovat ehkä toimivimmat esitykset ja Suusta valuvaa jää mieleen pimeiden laulu-osuuksiensa ansiosta. Plussaksi lasken myös Veriplasman kokonaisvaltaisen häiriintyneisyyden, joka kuuluu laulussa ja näkyy erinomaisessa (ja sairaassa) kansisuunnittelussa.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-01-13
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.