Various – Look At All The Love We Found – A Tribute To Sublime

17-vuotiaana luulin löytäneeni jumalan. Valaistuminen ei tapahtunut kirkon penkillä tai lukemalla pyhiä tekstejä, vaan musiikkia kuunnellessa. Tuo jumala puhui rakkaudesta ja välittämisestä kuten useat muutkin jumalat, mutta puhui selvää englantia ja asusteli hyvin maallisissa oloissa Kalifornian Long Beachilla.

Tajusin puolisen vuotta myöhemmin kantapään kautta, että The Sublime -yhtyeen keulahahmo Brad Nowell oli samaa luuta ja nahkaa kuin kuka tahansa muukin rokkarinrenttu. Jumalat eivät kuole, mutta Bradley siirtyi heroiiniyliannostuksen myötä ajasta iäisyyteen vuonna 1996. Rauha hänen muistolleen.

Rokkareita tulee ja menee, mutta harvaa jää historiaan. Bradley ja hänen The Sublime –yhtyeensä ehti saavuttaa kulttimaineen, ja lopullinenkin läpimurtokin oli lähellä. Yhtyeen toinen albumi, bändin mukaan Sublimeksi nimetty kiekko ilmestyi vasta Bradleyn kuoleman jälkeen.

Mikä sitten teki The Sublimen musiikista ihmeellistä? Vastaus on yksinkertainen: kokonaisuus, kaikki yhdessä. Yhtyeen musiikki yhdisti reggaeta, skata, hiphoppia, rockia ja folkkia pitäen kokonaisuuden tasaisena ja yhtenäisenä päästämättä yhtään genreä vallitsemaan soundia. Kun mukaan lisättiin punkista tuotua asennetta ja voimaa sekä helppoa elämää, tervettä välinpitämättömyyttä ja rakkauden kaipuuta tihkuvat lyriikat, niin paketti alkoi olla valmis. Niistä palasista syntyi ainutkertainen yhtye nimeltä The Sublime.

Bradley Nowell oli ennen kaikkea taidokas tulkitsija ja sanoittaja, jonka muistoa Look at All the Love We Found: A Tribute to Sublime -albumi vaalii. Mukaan on otettu sekalainen joukko muusikoita ja yhtyeitä eri genreistä: koko joukko poppareita, rokkareita ja hiphoppareita alkaen No Doubtista, Pennywisesta ja Fishbonesta päättyen Gift of Gabiin ja Ozomatliin. Angstia ja voimaa, tulkintaa ja tunnelmaa – kaikkea mitä The Sublimen musiikki edusti.

Jos Bradley kuuntelee tuonpuoleisessa hänen yhtyeelleen omistettua tribuuttia, on hän varmastikin mielissään. Kirjava joukko muusikoita antoi kuitenkin ennakkoon pienen tilan jossittelulle: onnistuvatko nämä kuin haja-ammunnalla levylle valitut artistit tekemään kunniaa Sublimen musiikille? Pelko osoittautuu turhaksi, sillä jo avausraidalla Bad/Fish/Boss Dj esiintyvä vaihtoehtorokkari Jack Johnson näyttää kyntensä tulkiten Sublimea paremmin kuin keneltäkään edes uskaltaisi odottaa. Seuraavaksi onkin vuorossa The Sublimen suurin hitti What I Got, jonka alkuperäistunnelmaa versioivat räppärit Michael Franti, Spearhead ja Gift of Gap, jonka laahaava flow ratsastaa rytmillä ilmiömäisellä tavalla tuoden kappaleeseen tulkintaa asiaan kuuluvalla tavalla. The Sublimen punkimman puolen ovat oivaltaneet liki täydellisesti Fishbone kappaleessa Date Rape, Pennywise biisissä Same In the End ja ennen kaikkea The Wandals, jonka lo-fi-rutistus Ball and Chain –kappaleessa pitää sisällään pähkinänkuoressa The Sublimen punkhengen. The Sublimen rennon soljuva tunnelma puolestaan kulminoituu acidjazz-yhtye Greyboy Allstarsin torvien ja poikkihuilun siivittämässä instruversiossa kappaleesta Doin’ Time.

Look at All the Love We Found on paitsi äärimmäisen toimiva tribuutti, mutta samalla myös osoitus The Sublimen musiikin arvostuksesta. Joukko taitavia muusikoita on tehnyt tunteella toinen toistaan hienompia versioita kappaleista, joiden alkuperäinen esittäjä ei koskaan saanut ansaitsemaansa arvostusta.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2005-09-05
Arvostelija : Panu Hietaneva

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.