Mustasch – Powerhouse

Mustasch ei ole maailman omaperäisin yhtye, mutta sillä on oma tunnistetta soundinsa. Yhtyeen aiemmista kiekoista Above All oli yhtenäinen kokonaisuus ja lähes napakymppi musiikillisesti. Bändin edellinen albumi Ratsafari floppasi ”hilpeän hauskaa” sanaleikkiään myöten.

Ryhmän alfa-uros Rolf Gyllerhammar säveltää lähes kaikki kappaleet, sekä mylvii lajityypilleen ominaista persoonallisemmalla äänellä. Rolfia lukuunottamatta bändin jäsenet ovat siunattu suorastaan kliseisillä nimillä. Basisti Mats Johanssonin lisäksi laumaan kuuluu Hanssonin veljespari Hannes ja Mats. Rumpali Matsin eläimellinen kapulointi on saanut uutta syvyyttä lähes tribaalisten rumpukomppien muodossa. Herran soitto on myös bändin selkäranka, jonka varaan ryhmän on helppo rakentaa.

Powerhouse starttaa hienosti Haunted by Myself -raidan poliisisarjamaisella jousituksella jatkaen vahvan riffin ja erikoisen rumpurytmin vauhdittamana. Biisi kuulostaa samaan aikaan sekä vanhalta materiaalilta että uudelta ja tuoreelta. Accident Black Spot jatkaa kuritusta vieläkin raskaamman riffittelyn voimin. Raidan This Is Not Love Song -sanoja voi joko pitää törkeänä kierrätyksenä tai kuittailuna Saksan tunnetuimmalle metalliryhmälle. Dogwash on se hittikersillä varustettu leka. Jälleen mielenkiintoinen rumpukomppi säestää kappaletta. Dogwash on niitä harvoja kappaleita, jotka toimivan videona entistä paremmin. Life On Earth on stonerhenkinen groovepala, josta tulee väkisin mieleen Monster Magnet, sekä kaikkien riffien äiti Black Sabbath. Evil Doer alkaa mahtipontisesti kirkonkellon soidessa ja rockaa jälleen vahvasti stoner-hengessä. Raidan tunnusmerkki on todella rupinen bassosoundi, joka sopii biisiin kuin nyrkki perseeseen. 8-minuuttinen päätösraita In The Deep – October on hidastempoinen fiilistelyjärkäle akustisineen väliosineen aiempia Into The Arena– ja Ocean Song -raitoja kunnioittaen. Kerrassaan osuva lopetus albumille. Koko albumi ei kuitenkaan ole pelkkää juhlaa. Tuntuu kuin albumin loppupuolella joka toinen biisi olisi tylsää hittihakuista kertosäettä toimivien iskusävelten välissä.

Yleisesti soundipolitiikkaa on muutettu enemmän puhtaammaksi. Soundipuolelta on siis karsittu pahimpia rosoja pois ja nyt lähennellään jo lähes kliinistä äänimaailmaa. Vielä pitää mainita kansilehtien mainio yleisökuva, joita ei liiemmin ole käytetty sitten 80-luvun thrashmetalliaallon. Powerhouse on kelpo paluu ruotsalaisilta rokkareilta. Above All pysyy kuitenkin yhtyeen parhaana albumina. Laadukasta jyystörockia.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-09-22
Arvostelija : Jarkko Veijalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.