Ol´ Dirty Bastard – The Definitive Ol´ Dirty Bastard Story

Ol’ Dirty Bastard oli eräs hiphopin legendaarisimmista hahmoista. ODB ei välttämättä edustanut laadullisesti hiphopin kirkkainta kärkeä, mutta asenteensa puolesta Ol’ Dirtyn tarina kelpaisi helposti aiheeksi omaelämäkerralliselle elokuvalle. Draamaa tarinassa ainakin riittäisi; uransa alkuaikoina ODB:tä mm. ammuttiin vatsaan, ja 90-luvun lopulla tämä arjen antisankari pidätettiin niin usein, että tuskin edes Wu Tang Clanin lakimiehet pysyivät laskuissa mukana. Naiset, viina ja huumeet veivät ODB:tä kuin pässiä narussa, mutta ojassa rypemisen sijaan tämä äijä vittuili tasaisin väliajoin mikrofoniin, ja sai kuulijat haltioihinsa omitakeisella puolilaulavalla karkealla flowllaan.

ODB:n uho oli täysin häpeilemätöntä, spontaania ja irrationaalista. Hän ei perustellut toimintaansa mystisellä gangsta-etiikalla, politiikalla tai huonojen olosuhteiden pakolla. Oli ongelma mikä hyvänsä, ODB:n ratkaisumalli liittyi aina kaikkien hakkaamiseen, pään sekoittamiseen ja kauniimman sukupuolen estottomaan hyväksikäyttämiseen. Gonna fuck you up ja Shut tha fuck up olivat ODB:n ulosannin kulmakivet, joihin kekseliäämmät riimit tukevat lähes joka raidalla.

ODB:n vahvin elementti on ilman muuta raaka ja karkea ääni. Viski oli varmasti kostuttanut kaverin äänihuulia useammin kuin vesi, ja keuhkot lienivät tasaisen THC:n peitossa, mutta ODB:n uhkaava karisma peittoaa vielä tallenteenkin välityksellä ulkoiset tunnusmerkit. Tällaista huumorin ja psykoosin yhdistelmää ei voi feikata. Biisien taustat rullaavat vanhan koulukunnan raakaa soundia hyväksikäyttäen ja toimivat parhaimmillaan liki täydellisesti.

The Definite ODB Story esittelee 35-vuotiaana omaan mahdottomuuteensa kuolleen riimipsykopaatin uran 16 raidalla. Mukana on sekä kuvottavan kaupallista sontaa (Ghetto Supastar), että vanhan koulun ehdottomia klassikoita, kuten Brooklyn Zoo ja Proteck Ya Neck II the Zoo. Kokoelman on selvästi tarkoitus esitellä ODB:n tuotannon eri ääripäät, mutta tämä kuuluu läpi pelkkänä epätasaisuutena. Käsittämätäntä muuten on, että Brooklyn Zoosta on levyllä sekä alkuperäinen, että tuhmista sanoista putsattu radioystävällinen versio. Itse en keksinyt sensuroidulle versiolle mitään käyttöä, kun kerran alkuperäinen löytyy samalta platalta. Kokoelman toinen puoli on DVD, jolta löytyy videot kappaleista Brooklyn Zoo, Shimmy Shimmy Ya ja Got Your Money, sekä ODB:n lyhykäinen haastattelu vuodelta 1995.

Aivan kuten monen muunkin artistin kohdalla, menestyneimmät pari raitaa edustavat ODB:n tuotannon heikointa neljännestä. Voisi sanoa, että ODB olisi ansainnut paremman kokoelman, mutta loppujen lopuksi miehen tuotannosta ei välttämättä olisi tämän kummempaa hittikimaraa saanut. ODB:n loppuaikojen hittejä ei voi luonnehtia millään muotoa tasokkaiksi esityksiksi, ja nämä kappaleet laskevatkin kokoelman arvoa merkitsevästi. Jos haluaa kuulla niitä raitoja, jotka todella nostavat Ol’ Dirtyn omaan luokkaansa, kannattanee sijoittaa rahansa ennemmin levyyn Return to the 36 Chambers.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2005-10-20
Arvostelija : Atte Jaakkola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.