Sugar Ray – The Best Of Sugar Ray

En ole ihan varma pitäisikö tästä yhtyeestä alkaa puhua jo menneessä aikamuodossa. Lienee kokoelman ja hiljaiselon viettäminen osoitus siitä, että näin on. Mutta toivon hartaasti yhtyeen jatkavan loistavien albumien tekemistä jatkossakin. Tosin albumien biisit ovat olleet jokaisella levytykselle edellistä kevyempiä. Tosin yhtyeelle siunaantunut hulvaton hyväntuulisuus ja taito nikkaroida toinen toistaan tarttuvampia kappaleita ei ole vuosien saatossa hävinnyt mihinkään. Monet tuntuvat tietävän yhtyeestä ainoastaan kaunispoika Mark McGarthin ja hänen lukuisat sähläilynsä naisten kanssa, näihin lukeutuvat esimerkiksi itse Madonna. Voisin hyvin kuvitella osan sanoituksista kumpuavan näistä seikkailuista, sen verran rakkaus vs. kaipuu -aiheisia ne tuntuvat olevan. Tosin jotkut muistavat myös sen, että yhtye kävi debyytti-albuminsa, Lemonade And Brownies, tiimoilta Suomessakin soittamassa.

Tämä kalifornialainen yhtye on siis tähän mennessä tehnyt viisi albumia, joista kirkkaimmat hitit osuvat kahdelle albumille, nimittäin Floored– ja 14:59. Näille albumeille mahtuvat Fly, Someday ja Every Morning. Nämä ovat kaikki erittäin kesäisiä, puoliakustisia kappaleita, jotka saavat hyvälle tuulelle. Varsinkin melodiataju on yhtyeen tekeleissä erittäin osuvassa paikassa ja McGarthin laulua on ilo kuunnella. Se ei itse asiassa ole kovinkaan kummoista, mutta sopii näihin kappaleisiin aivan loistavasti. Kaksi viimeisintä albumia sisälsi sitten hieman pienempiä hitin tynkiä, joista voin hyvin kuvitella esimerkiksi Everlast-diggareiden pitävän.

Yhtye yhdistelee letkeiden melodioiden lisäksi biittejä ja scratcheja kappaleisiinsa hyvällä maulla. Kuten esimerkiksi 14:59-albumin Falls Apart -biisissä. Tuo mainitsemani debyytti sisälsi kaksi singleä, jotka on poimittu mukaan, eikä niistä kumpaakaan voi millään muotoa moittia. Mean Machine on Sugar Ray -kappaleista se kaikkein rankin, aavistuksen punk-henkinen, kuorolla täydennetty kappale, joka tuo vanhoja Provinssi-muistoja mieleen. Toinen on Rhyme Stealer, jossa on hieman Beastie Boys -tyylistä riffittelyä. Kyllä te tiedätte, Kerry King ja Fight For Your Right. Debyytillään yhtye oli vielä nuori ja tavallaan kuin ihmeissään kaikkien DJ Lethalin albumille vääntämien biittien kanssa.

Mukana on kolme ennen julkaisematonta kappaletta, jotka lienevät uusia levytyksiä. Erinomainen versio Cyndi Lauperin Time After Time -kappaleesta. Shot Of Laughter on kesäisen letkeällä linjalla jatkava sävellys, jonka voisi hyvinkin olla suoraa jatkumoa In The Pursuit Of Leisure -albumille. Kolmas uusi raita on Psychedelic Bee. Tämä kappale on räkäinen, hieman demolta kuulostava punk rock -kappale, jossa ei oikein ole ideaa, melodiasta puhumattakaan. Koko kappaleen olisi voinut jättää suosiolla tekemättä. Toinen miinus levylle tulee yhtyeen loistavan Abracadabra-version hyllyttämisestä. Mutta yhdistetään nuo miinukset kuitenkin yhdeksi.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-08-25
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.