Offspring, The – Greatest Hits

Muistan kun pyörin siinä kymmenen ikävuoden tienoilla ja Offspringin Smash-levy ilmestyi. Se oli silloin kova ja vielä kovemmalta se tuntui, kun kuunteli sunnuntain virallista listalähetystä Radiomafialta, jossa todettiin levyn sinnitelleen Suomen virallisella listalla yli vuoden verran.

Kokoelma vihelletään käyntiin tuoreella Can’t Repeat -sinkulla, joka vastaa bändin nykyilmettä täysin: tylsää hyppytuuttausriffiä ja huudahteltuja kertosäkeitä. Tämän jälkeen kronologisesti etenevä kokoelma paranee kun Smash-levyn ikivihreät esitellään yleisölle. Self Esteem kaikesta kliseisyydestään ja puhkisoitostaan saa kuulijansa ainakin hetkellisesti hyvälle tuulelle ja mukavalla nostalgiatripille. Ixnay on the Hombre -albumin tavara menettelee vielä. Varsinkin Gone Away oli aikanaan piristävän erilaista Offspringiä.

Levyn puolivälin jälkeen alkaa sitten se paska, johon en oikeasti haluaisi koskea edes sillä helvetin pitkällä tikullakaan. Americana oli ilmestyessään vuonna 1998 aikaisempaan bändin tuotantoon nähden järkyttävän kova syöksykierre pää edeltä pohjaan, vaikka kaupallinen menestys yhä seurasikin yhtyettä. Pretty Fly (for a White Guy) ja Why Don’t you Get a Job? edustanevat musiikkivideoineen monelle ihmisille sitä siirappisinta ja viimeisimmän päälle tehtyä MTV-schaibaa, joka tolkuttoman tehosoiton myötä tuntui aina vain pahemmalta.

Offspringillä on kiistatta paikkansa musiikin historiassa yhtenä tärkeimmistä MTV-sukupolven rokahtavan pop-punkin edustajista. Tänä päivänä vain tuntuu pahalta katsoa, mihin Smash-klassikon luoneen bändin tie on päätynyt.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2005-08-05
Arvostelija : Tuomas Kaarkoski

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.