Charon – Ride On Tears

Charon elää sittenkin. Olin jo miltei päässyt unohtamaan koko bändin, koska se ei ole ollut viime aikoina keikkarintamalla kovin aktiivinen eikä pari vuotta sitten ilmestynyt The Dying Daylights -kiekkokaan kolahtanut järin kummallisesti. Mutta uutukainen Ride On Tears -sinkku tarjoilee jälleen kunnolla rokkaavaa Charonia, eikä sitä ikiaikaista teennäisen hidasta ja surkuttelevaa goottipelleilyä. Sinkulle antavat lisäarvoa sen kaksi bonusbiisiä, joita ei kuulla elokuun lopussa julkaistavalla Songs For The Sinners -pitkäsoitolla.

Sinkun nimibiisi on vahvaeleistä ja nopeaa rockia ensimmäisestä kitaran jyräytyksestä lähtien. Yhtymäkohtia syntyy (yllätys, yllätys!) Sentencediin, mikä ei ole ollenkaan huonompi juttu. Vahvan kitarapanoksen ohella kappale lepää J-P Leppäluodon pehmeästi särisevään ääneen, jossa on komeasti särmää. Tarttuvassa kertsissä Leppäluotoa tukee Jenny Heinonen, jonka ääni luo toimivaa kontrastia Leppäluodon matalalle tulkinnalle. Kakkosbiisi Divine on Ride On Tearsia selvästi hitaampi ja se on varustettu raskaammalla kitarasoundilla. Kappale on komeaa kuultavaa etenkin laulun puolesta. Oman säväyksensä tähänkin tuo Heinosen ja Leppäluodon kaksiääninen kertosäe. Toinen bonusbiisi Frail I Stand edustaa keskinkertaisempaa Charonia. Ei sekään huono ole, mutta turhan vaisu tulkinta ei jaksa innostaa hienosti rockanneen avausbiisin jälkeen.

Ride On Tears lupailee hyvää tulevaa täyspitkää silmällä pitäen. Bändin soundi on hienossa terässä, ja biisit rullaavat ilman suurempia kompastuskiviä nojaten vahvasti Leppäluodon karismaan. Nyt kun Sentenced kuopataan lopullisesti muutaman viikon päästä, Charonilla on elämänsä tilaisuus jyräyttää Suomi-synkistelyn aateliin.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-08-03
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.