Epoch Of Unlight – The Continuum Hypothesis

Kymmenisen vuotta kasassa ollut jenkkiryhmä Epoch of Unlight kuulostaa kolmannella studiolevyllään hieman alkuaikojen Dark Tranquillitylta, mutta ilmaisua on suoristettu ja tekniseen kitarointiin sotkettu joukko thrashaavia ja ajoittain tarttuviakin riffejä. Kun mukaan heitetään vielä mustan metallin sävyjä, ollaan lähellä tätä kieroutunutta amerikkalaista unelmaa. Teknisyyttä ja hittimelodioita on yleensä totuttu kuulemaan eri levyillä, joten yhtyeen 53-minuuttinen jatkumohypoteesi on sangen erikoinen tapaus.

Pääosin suurilla kierroksilla rullaavat kappaleet aiheuttavat jatkuvaa hämmennystä monimuotoisuudellaan. Epoch of Unlight ammentaa perinteisestä jenkkikuolosta millintarkan soiton periaatteet, mutta materiaalin osalta The Continuum Hypothesis kuuluu selvästi ruotsalaiseen koulukuntaan. Muovinhajuista yliteknisyyttä ja suorituspainotteisuutta ei kuitenkaan ole havaittavissa, ja keskenään jokseenkin erilaisten kappaleiden jatkuvasti vaihtuvat osat pitävät kuulijan otteessaan. Parhaimmillaan yhtye saa aikaan hyvinkin iskeviä sävellyksiä, joissa teknisyys vain tukee vahvatunteista soittoa, kuten komealla tavalla julmilla melodioilla kyllästetty The End of All ja ilkeästi kimppuun käyvä Quicksilver to Ash osoittavat. Vähemmän omaperäisellä Lord Hellspawn -pseudonyymillakin tunnettu B. J. Cook rääkyy kellontarkan soiton päälle tavanomaisen kuivakkaan tapaan.

Levyn pieneksi ongelmaksi muodostuu lopulta pituus, sillä vajaa tunti suhteellisen vaikeasti sisäistettävää metallia tuntuu lukuisista mielenkiintoisista hetkistään huolimatta enemmän pakolliselta urheilusuoritukselta kuin palkitsevalta vapaa-ajan kokemukselta.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-08-05
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.