Battlelore – Third Age Of The Sun

Tolkien-metallin suurin nimi Suomessa ja melkoista kulttisuosiota myös Euroopan piireissä nauttiva Battlelore on saanut kasaan kauan odotetun kolmosalbuminsa. Keski-Maa-teemat ovat tutun vahvasti esillä myös Third Age Of Sunilla, jolla bändi esittelee vahvoista örinäsuorituksistaan muistetun Patrik Mennanderin korvaajan Tomi Mykkäsen. Tämä sankarieepos tarjoilee huikeita äänimaailmoja, joiden myötä asiaa tuntevien on helppo eläytyä örkkien, haltioiden, peikkojen ja Keski-Maan eri kansojen vaiheisiin. Itse en ole lukenut yhtäkään J.R.R:n teosta enkä ole nähnyt Taru sormusten herrasta -leffatkaan kuin kertaalleen, joten kokonaisuus ei avautunut aivan helpolla. Mutta pienen taustatyön jälkeen suurin osa biisien taustatarinoista on sen verran hyvin tiedossa, että voin olla varma kappaleiden tarinoiden ja tunnelman todella vastaavan hyvin toisiaan.

Levyn introna toimii Keski-Maan itäosissa sijaitsevasta järvestä nimensä napannut Usvainen Rhûn, jonka hiljaisen mystinen tunnelma johdattelee kohti tulevia seikkailuita. Tunnelma vaihtuu nopeasti aivan toiseen ääripäähän, kun vahvoilla syntikoilla ja julmilla kitaroilla terästetty Storm Of The Blades räjähtää myrskyn lailla ilmoille. Heleä-ääninen Kaisa Jouhki ja jotenkin teennäisenkuuloisesti örisevä Mykkänen luovat hyvää kontrastia yhdessä täyteläisen soitinmaailman kanssa. Lähellä Gondoria asuvan oudon metsäkansan edesottamuksia luotaava Ghân of the Woods kulkee Jouhkin laulumelodioiden, jauhavien kitaroiden ja ropsahtelevan syntikoinnin varassa. Örinäpuoli on jätetty tällä kertaa viisaasti taka-alalle. Huilusäesteinen ja siten paikoin folkkimetallia lähenevä, haltiasormuksien takojista kertova Gwaith-i-Mìrdain luottaa sekin heleän laulun voimaan. Peikkometsän asukkeja kuvaileva Trollshaws taas on jälleen selvästi metallisempi vahvoine ja tummine kitaroineen ja tehokkaine rummutuksineen. Liika örinä latista tunnelmaa, joka on jopa liiottelevan rankka.

Seuraavat kolme biisiä (kaihoisa haltiabiisi Elves Of Lùva, maailman luojista kertova Valier – Queens Of The Valar ja luolaverkostoihin tunkeutuva Thousand Caves) edustavat kaikki kaunista ja heleää mutta turhan löysää linjaa, joskin kaksi viimeksi mainittua äityvät välillä kunnon metalliksi. Kauniin seesteisenä alkaa myös Cloaked In Her Unlight, joka kertonee joko Lukitar- tai Ugnoliant-nimisestä jättimäisestä hämähäkistä. Biisi rankkenee mukavasti rapsuttavien kitaroiden ja örinälaulun astuessa loppupuolella kuvaan. Örkkien ja haltioiden välillä vuorotteleva Of Orcs And Elves sisältää vahvoja kontrasteja, jotka ovat turhankin itsetarkoituksellisia; asia tulisi selväksi vähemmällä korostuksella. Muuten biisi toimii kiitettävästi. Touch Of Green And Gold on puolestaan levyn parhaalla melodialla varustettu kappale. Keinuva folkkisoundi sopii hyvin tunnelmaan, joka tosin muuttuu örinän myötä monta astetta tummemmaksi. Levyn viimeinen varsinainen kappale Pallando – Forgotten Wizards I (joka kertoo Keski-Maahan lähetetystä tuntemattomasta velhosta) on jälleen tummasävyisempää metallia, jota Jouhkin viehkeä laulelu ja toimiva syntikointi pehmentävät. Sen sijaan peruspainoksen viimeinen raita, Klonkun kolmeminuuttinen ulina Gollum’s Cry, ei istu mitenkään levyn kokonaisilmeeseen. Käsittämättömän huono lopetus.

Battelore on tehnyt vaikuttavan albumin, joka pienistä kökköyksistään huolimatta on hienoimpia tämän vuoden julkaisuja. Heikommat puolet (eli Mykkäsen ei-niin-toimiva örinä ja biisien ajoittainen ylidramaattisuus) jäävät kuitenkin selvästi hienouksien varjoon, joten kyllä tätä Keski-Maa-hehkutusta kelpaa kuunnella kerrasta toiseen, vaikkei Tolkienin päälle mitään ymmärtäisikään. Soundit ovat maailmanluokkaa, ja toteutuskin on erittäin taidokas. Battlelore on kova sana myös kansainvälisillä markkinoilla.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-08-01
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.