Wig Wam – Hard To Be A Rock ´N Roller In Kiew

Ei, arvosteltavana ei ole suomalaisen progelegenda Wigwamin albumi vaan Monty Pythonia lainatakseni something completely different. Wig Wam on norjalainen puhdasveriseen kasariheviin luottava bändi, joka ponnahti Skandinaviassa melkoiseen lentoon tämän kevään euroviisukappaleensa In My Dreams ansiosta. Kerrassaan hulppeaa menoa, jossa avainsanana on taitavien ja tehokkaan tarttuvien biisien kautta tehostuva itseironia. Biisien ohella bändin ulkoinen habitus on viimeisen päälle 80-lukuista. Jäsenet ovat jauhaneet hard/glam rockia parikymmentä vuotta, mikä sekä kuuluu vakuuttavana musiikkina että näkyy tyyppien kropista. Levyn kannet ovat kuitenkin täynnä kuvia, joissa laulaja Glam, kitaristi Teeny, basisti Flash ja rumpali Sporty poseeraavat vähäpukeisten teinimallien kanssa kuin Mötikät konsanaan. Itseironia puhkeaa varsinaiseen kukkaansa sanoituksissa, joissa bändi vuoroin kehuu biisejään maailman parhaiksi ja heti perään haukkuu niitä paskoiksi. Joka tapauksessa Wig Wag on vahvasti sitä mieltä, että he myyvät miljoonia, vaikka tekisivät mitä tahansa Shakiran tuottamaa sontaa.

Levy käynnistyy itseoikeutetusti vuosikausiin parhaalla euroviisubiisillä, joka ei valitettavasti tuonut Norjalle tuon skaban voittoa. In My Dreamsissä on kaikki hitin ainekset: se kasvaa koko ajan ja huipentuu tarttuvaan hokemaan luottavaan kertsiin unohtamatta riittävän rankkaa yleisilmettäkään. Seuraavana tuleva 667 muistuttaa ”hieman” Number Of The Beastin alkua möreä-äänisine puheineen. Sanoma vain on hiekan eri, sillä biisi kertoo siitä, kuinka bändi tuli tehneeksi maailman parhaan biisin, joka on heti 667:n perään kuultava The Best Song In The World. Sekin on mukavan kitaravoittoinen, mutta ei rockaa hirveän vakuuttavasti.

Seuraava eloisampi kipale on Bless The Night, jonka kertsissä on jälleen potentiaalia vaikka mihin. Instrumentaalipala The Drop on puolestaan silkkää tilumetallia, joka on oikeasti pirun taidokkaan kuuloista. Vahvasti bonjovimainen No More Living On Lies on tyylikästä hard rockia. Biisi kertoo bändistä, jonka ohi aika on ajanut mutta joka yrittää sinnitellä kierrättämällä uudelleen vanhoja hittejään. Muutaman turhemman kappaleen lisäksi levylle mahtuu vielä pari balladia (Out Of Time ja Tell Me Where To Go), toinenkin tilusoolobiisi (Erection), ihan hauska coveri Mel C:n I Turn To You -hitistä sekä päätösraita Hard To Be A Rock’n Roller, joka on platan paras pala. Ensinnäkin se on musiikillisesti tyylikästä ja taidokasta hard rockia. Toiseksi sanat ovat niin hienosti kaiken maailman whitesnakeille, vanhaleneille, kisseille ja muille takavuosien maineellaan yhä ratsastaville ex-suuruuksille aukovat, että iloa riittää pidemmäksi aikaa.

Ihan loppuun asti tämä viidentoista biisin vitsi ei kanna, sillä väliin mahtuu monta täytepalaa. Mutta mukana on niin monta helmeä, että Wig Wam päätyy soittimeen vielä hyvin usein luomaan aidon rock-fiiliksen. Bändi tarjoaa myös tärkeän muistutuksen siitä, ettei hyvää musiikkia tarvitse tehdä hampaat irvessä. Se, että biisien väsääminen ja soittaminen on hauskaa, saa myös kuulua lopputuloksessa.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-08-05
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.