Saxorior – Never Ending Battles

Kymmenisen vuotta kasassa ollut ja uusnatsikytköksistäkin syytelty Saxorior käynnistää neljännen pitkäsoittonsa lupaavasti pirteillä luontoäänillä sekä Moonsorrow’n tyylisellä kevyen mahtipontisella keinutuksella, mutta kiehtovuus laimenee nopeasti varsinaisen musiikin alkaessa. Ohjelmassa on pääosin keskitempoista ja kesämökkitason eeppisyyteen yltävää sotametalliplätkytystä, jota maustetaan runsailla koskettimilla. Niillä yritetään ankarasti rakentaa yhtyeelle omaa soundia, sillä Virgin Steelen mallisista trumpeteista dramaattiseen kirkonkellojen sointiin vaihteleva tyylikirjo ei ole tavanomaisimmasta päästä. Välillä orkesteri nostaa kierroslukua siinä määrin voimakkaasti, että musiikkia uskaltaa kuvailla jopa melodiseksi blackiksi.

Mureilla kitaroilla luodaan ajoittain maukkaitakin melodioita, ja musiikissa on ihan päteviä yksittäisiä nyansseja. Yleisilme jää kuitenkin aika nihkeäksi ja arkiseksi. Kappaleisiin ei ole onnistuttu istutettamaan tarpeeksi pitkälle kantavia teemoja, eikä muutamasta hyvästä ideasta ole ennenkään saatu venytettyä onnistunutta pitkäsoittoa. Yhtyeen suoritus vaikuttaa hieman tunteettomalta, joten kuulijakaan ei voi kuvitella tempautuvansa täysillä mukaan taistelukentän hurmioon. Molempien kitaristien hoitama laulu on tasapaksua perusraakkumista, jota kuullaan Richard Wagner -tribuutti Dem Meisterilla ja Expiation-raidalla myös saksaksi. Levyn yleisvaikutelma kiteytyy hyvin sen päätöskappaleeksi valittuun AC/DC-lainaan For Those About to Rockiin: ihan kiva.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2005-08-05
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.