Soilent Green – Confrontation

“Ei ressiä – rässiä!” kuten eräs eteläpohjalainen basisti voisi tähän väliin tuumata. Thrash on aina ollut se genre, johon ei ole syystä tai toisesta tullut hirveästi aikaa uhrattua. Kyse ei ole musiikin laadusta, sillä mieluustihan sitä Slayerinsa ja Panteransa läpi kuuntelee, mutta joku on aina klikannut vastaan. Joten en voi puhtain sydämin vakuuttaa tämän olevan sitä puhtainta alansa edustajaa, mutta toisaalta, genreily onkin melko joutavaa elinjatketta. Sen voi vakuuttaa, että kyllä nämä New Orleansin pojat rokkaavat.

Levy starttaa jollain infernaalisella äänellä, joka kuulostaa aivan sunnuntaipäivien Formula 1 -lähetykseltä, ilman selostusta toki. Tämän jälkeen lähdetäänkin liikkeelle toden teolla. Kitarointi kulkee melko perinteistä hevi/rässi-linjaa, riffit lentelevät edestakaisin ja palatessaan vielä murjovat kuulijan korvaa. Rumputyöskentely tekee välillä musiikista raskasta kuin kuorma-auto ja toisinaan nopeaa kuin urheiluauto. Mukavaa kontrastia, sillä puhtailla mättölevyillä on yleensä heikompi elinkaari mikäli levy ei muuten ole nerokas. Laulaja vetelee puolipuhtaalla tyylillään lähes koko levyn läpi. Ääni kuulostaa juuri siltä kuin tässä genressä kuuluukin, nautintoaineet paistavat soundista läpi juuri sopivasti pilaamatta suoritusta.

Kaiken kaikkiaan mukaansa tempaava levy, josta ei löydy sen enempää valittamista kuin klassikon aineksiakaan. Sen voi lähes satavarmasti sanoa, että tämä levy päätyy vielä useana iltana tiputtelusoundtrackiksi. Sen verran toimivaa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-08-29
Arvostelija : Juha Wuorinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.