My Chemical Romance – Three Cheers For Sweet Revenge

Suomessa hieman jälkijunassa julkaistu My Chemical Romance -platta on tunnevoittoista, aavistuksen synkkää rokkia, joka on tuottaja Howard Bensonin käsissä saanut sellaisen soundimaailman, että ei voi kuin monttu auki kuunnella ja yrittää kirjoitella pieniä ajatuksia paperille. Levy avataan Helena-nimisellä kappaleella, joka on samalla sekä uusin sinkkujulkaisu että levyn tarttuvin ralli. Helena on sekoitus emoa ja Musen kaaottista hypnoottisuutta. Jopa vokalisti kuulostaa ajoittain erehdyttävästi Musen Bellamylta. Oikeastaan juuri tuolla pienoisella emo-aspektilla yhtye erotetaan Musesta jollakin erinomaisella tavalla. Tässä on tunnetta pelissä enemmän kuin yhdelläkään emo-piipittäjällä on viime aikoina tahtonut olla. Mainittujen puolien lisäksi esimerkiksi Give ‘Em Hell, Kid saa kyytiinsä ravassa rypeneen punk-asenteen, joka rikastuttaa soundia vielä muutaman väännön verran.

Yhtyeen monipuolisuudesta saadaan loistava esimerkki You Know What They Do to Guys Like Us in Prison, joka alkaa hieman kuin Space/Maddness-tyylinen äpärä. Tällä monipuolisuudella on se seuraus, että levy-yhtiöllä on ollut helkkaristi pähkäiltävää sinkkujen valinnassa, sillä sen verran tasaista ja vahvaa materiaali on. Yksi onnistunut single-valinta on ollut I’m Not Okay (I Promise), joka on kerrassaan valloittava kappale. Aavistuksen räkäinen vokalisointi täydentää rokkiriffien ja loistavan kertosäkeen kappaleen kyllä ehdottomasti yhdeksi tämän tyylisuunnan helmeksi, yhdessä avausraita Helenan kanssa.

Kappaleissa on jo mainittujen elementtien lisäksi myös aavistus sellaista spontaania tyttö-punkin energiaa ja hyväntuulisuutta, joka jollakin kierolla tapaa tekee levystä erilaisen ja lähes täydellisen kuuntelukokemuksen. Levylle on mahdutettu myös melankoliaa ja rauhallisuutta mukaan, sillä The Ghost of You rauhoittaa tempoa siihen malliin, että ehditään kerätä synkkyyskassi täyteen ja suunnata taas uudelleen kohti maailman loppumattomia epäonnensoita.

Kostolle ja katkeruudelle tuoksahtava levy on hyllyssäni sellaisella paikalla, että kun Muse ei enää auta, niin laitetaan tämä soittimeen. Kenties valot pois ja pari kynttilää palamaan, niin kyllä se sekasotku päässä alkaa selkiytyä. Kaaottisella, melankolisella, hypnoottisella, vauhdikkaalla, iloisella ja perverssillä musiikilla on sellainen kyky.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-08-11
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.