Fear My Thoughts – Hell Sweet Hell

En oikein aluksi osannut suhtautua saksalaisen Fear My Thoughtsin uuteen levyyn millään tavalla. Bändin edellistä levyä The Great Collapse diggailleena herätti miesten uutukainen hieman arvelluttavia hytinöitä. Jo edellisen lätyn turvin Lifeforce Recordsin leipiin hypännyt Fear My Thoughs edustaa metallista eturintamaa, joka Deadlockin, Heaven Shall Burnin ja Calibanin seurana valloittaa maailmaa, Euroopasta aloittaen. Ja voi FMT:n materiaalia yllä mainittuihin verratakin ilman turhia selittelyjä.

Edellisellä levyllä tutustuin moderniin metallibändiin, jossa oli aivan hiton vakuuttava vokalisti. Mausteena löytyi syntikoita ja äänimaailmoja, jotka toivat kivaa vaihtoa pelkkään runttaukseen. Uudella Hell Sweet Hell -levyllä taas ei voi ainakaan kieltää jo olemassa olleiden Göteborg-hevivaikutteiden huimaa kasvua materiaalissa. The Great Collapsen vaeltaessa enemmän teknisemmissä ja kaoottisemmassa Converge-vivahteisessa myllytyksessä, Hell Sweet Hell on ottanut eväitä runsaammin At The Gatesin raa’asta tykityksestä. Itse olisin suonut edellisen levyn linjan jatkuvan, mutta eipä mitään, sillä suloisella helvetilläkin on hetkensä.

Riffit ovat hieman ehkä perinteisempiä heviveivauksia, verrattaessa vanhaan matskuun, mutta Windows For The Dead ja epäilyttävän paljon Slayerin South Of Heavenin introsta varastetun kuuloisen riffin sisältävän My Delightin kaltaisten tylyjen raitojen kanssa ei kuunteleminen ainakaan heti kyllästytä. Paikoitellen homma ikävä kyllä kuulostaa suoraan Göteborgin sankareilta, mutta tämän seikan voi vielä joten kuten katsoa sormien läpi. The Hourglass antaa hieman erilaista kuvaa bändistä ja promotaskussa mainitut Isis– ja Mastodon-vaikutteet voi kuulla vain biisin alusta, sillä sen jälkeen raita venyy perusväännöksi. Syntikoita enemmän esiin tuova Dying Eyes edustaa hieman enemmän sitä vanhempaa Great Collapse -linjaa. Hell Sweet Hellin lopettaa levyn paras raita …Trying To Feel, joka painuu jykevän hitauden, äänimaailmojen ja syntikoiden saumattomaan yhteistyöhön, ikävä kyllä se on levyllä ainoa laatuaan, joten se ei riitä tasapainottamaan tilannetta Ruotsin ylivoimaa vastaan.

Loppupäästä levylle tuntuu tulevan hieman itsensätoistoa ja kappaleissa on hieman liikaa samankaltaisuutta ja lyhyemmällä kestolla (nyt lähes 50 min) levylle olisi saanut hieman pidemmän eliniän. Hyviä melodioita on silti tarjolla kitaroilla, mutta “ruotsihevistyminen” rokotti kyllä paljon mielenkiintoa Fear My Thoughtsia kohtaan. Erityispisteet viimeiselle biisille, sillä sen tyylistä matskua olisi mielellään kuunnellut ainakin kolmen neljän biisin verran helposti. FMT upponee ruotsihevi-diggareille ja perinteisemmän nykymetallin fanit varmasti löytävät myös hauskoja juttuja levyltä.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-07-28
Arvostelija : Markus Veijalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.