Lee Miller – The Futility Of Language

Ei, legendaarinen valokuvataiteilija Lee Miller ei ole noussut haudastaan ja alkanut muusikoksi. Nimen takaa paljastuu tuore newyorkilais-porilainen meluallianssi, jossa voimansa yhdistävät journalisti, muusikko ja avantgarden monitoimimies Jordan Mamone sekä kaksi stalwarttia Jyrki Laiho ja Janne Peltomäki. The Futility of Language on tämän kokoonpanon ensimmäinen tuotos ja samalla turkulaisen Musically Incorrect Recordsin ensimmäinen kunnollinen julkaisu.

Mamone tuo Laihon ja Peltomäen junnaavaan Pori-poljentoon ehtaa nykkiläistä noisekitarointia ja vokaaleja karun mutisevan puhelaulun ja rähinän muodossa. Mamonella ei ole kovin paljon sanottavaa, sillä ”kieli on hyödytöntä” niin kuin levyn otsikkokin kertoo. Harvat vokaaliosuudet tuovat mukavaa lisämaustetta trion järkälemäisen meluisaan toistorockiin, mutta musiikissa on sellaisenaankin kiitettävän paljon vivahteita ja sävyjä. Improvisoidut kitarametelöinnit ja hälykoristelut soivat läpi levyn mielekkäästi itsepäisen yksinkertaisten komppien rinnalla. Kaoottisemmat ja hallitummat elementit sulautuvat yhdeksi tajuntaa repiväksi melujuhlaksi, josta ei juuri heikkoja hetkiä löydy.

Alussa ja lopussa on ytimekkyyttä; Mary Pentagramin nerokkaan rähjäinen hard rock ja möyryävän punkahtava Unwelcome Words jäävät molemmat alle kolmen minuutin. Yli kahdeksan minuuttia kestävässä Tarnissa kituliaan pitkä kehittely palkitaan hienolla Mamone-muminan ja intensiivisen kitaroinnin sävyttämällä loppuosalla. Ristiriitaisia tunteita herättävä Eavesdropping riepottelee räikeän päämäärättömällä sooloilulla mutta kappaleen monikerroksellisuudesta muodostuu loppua kohden kumman nautinnollista kuunneltavaa.

Lee Millerin noiserock kuulostaa sekä perinteiseltä että tuoreelta. Siinä on Sonic Youthin lisäksi Butthole Surfersin raskaan jääräpäistä biisinkuljetusta. Trio ei kuitenkaan priorisoi mölyntuottamista, vaan yhtyeen jamipohjaisiin kappaleisiin sisältyy runsaasti ideaa ja oivallusta. Niissä on rujon särövoittoisesta ääniasustaan huolimatta vastustamatonta vetovoimaa ja tarttuvuutta. Jyrkille avantgardisteille tämä saattaa jopa olla liiankin iisiä kamaa, mutta noiserockista yleisesti diggailevien kannattaa ehdottomasti tarkastaa tapaus Lee Miller.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-06-13
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.