Alarum – Eventuality

Alarum on grindin, deathin ja jazz-vaikutteiden äpärälapsi maapallon kääntöpuolelta…kyllä vaan. Tämä on se vaihe, missä aloittelevakin Nostradamus ennustaa, ettei ole paitsi mahdollista, vaan myös todennäköistä, että tämä sota päättyy huonosti… Mutta onko joka toisen koiran karvoihin katsominen, ja lahjahevonen parempi orrella? Näyttääkö Australian metallilupaus sittenkin meille eteläisen taivaan merkit?

Vaan kun kokonaisuutena Eventuality on kuin mestattu koala – vailla päätä ja häntää. Häkellyttävää levyn epäyhtenäisyydestä tekee se, ettei yhtyeen jeepistä kuitenkaan tunnu löytyvän kuin ne kaksi vaihdetta : se hiljainen, puhdas, jazzahtava, puolitempoinen fiilistely; ja sitten on se nykivä takutakutakutaku-kutakutaku-mätkytys. Hiljaista introa seuraa mätke, jota seuraa hiljainen osa, jota seuraa mätke. Välillä kiepautetaan järjestys ympäri ja/tai vaihdellaan osien välistä pituussuhdetta. Ovelaa, eikö?

Instrumentalistit hoitavat tonttinsa pääosin varsin asiallisesti, mutta joka tapauksessa on päällimmäisenä mielikuvanani levystä pikakelauksella katsottu luontodokumenttikenguru, jonka pussista pilkottaa irrallisesti ja epäuskottavasti huuteleva ihmispää. Levyn kohokohdaksi jää keskustelusampleilla ryyditetty Remote Viewingin ruotsinlaivaepisodi.

Eli : ihan hyvin soitettua alle keskitason metallisekoiluhuttua Primus-mausteilla, mutta huomattavasti kankeammalla laulajalla. Vielä kun äänimaailma kuulostaa aivan wc-kaikuiselta, tekee albumi kuin pönttöön pudonnut tulitikku, eikä sytytä.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2005-07-07
Arvostelija : Tommi Hartikainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.