Opera IX – Maleventum

En ollut koskaan aiemmin kuullut kyseisestä yhtyeestä pahemmin mitään. Tiesin, että bändi on Italiasta ja että kyseessä on jonkin sortin blackmetallipumppu, mutta tarkemmat speksit olivat hämärän peitossa. Teinpä siis kunnon journalistin työtä ja etsin tietoa käsiini. Kyseessä on bändin 8. levy sitten perustusvuoden 1988, jos 2 ensimmäistä demoa otetaan mukaan laskuihin. Bändin kokoonpanon historia on aika monisyinen, koska se on muuttunut vuosien varrella moneen otteeseen. Nykyinen bändin inkarnaatio on toiminut suurinpiirtein vasta pari vuotta ja Maleventum on uusimman kokoonpanon ensimmäinen taidonnäyte.

Levy lähtee käyntiin nimikkoraidalla, mikä hiukan kyllä antaa negatiivisen kuvan hommaan. Ei mitään erityistä, lähinnä vain vanhalta Dimmu borgirilta kuulostavaa perusblackia. Mutta jo kakkosraita, “Princess of the Ancient” onnistuu yllättämään positiivisesti. Kappale alkaa mukavasti muinaisitämaiselta kuulostavalla introlla, välillä kiihtyen, välillä mennen valonnopeutta, välillä tiputtaen taas nopeutta mateluun. Huomaa selvästi, että kappaleita on mietitty ja bändin jäsenet ovat taitavia. Samoilla linjoilla levy jatkaa koko pituutensa ajan. Parhaiten mieleen jäivät juuri aiemmin mainittu ja loppupään “Muscaria”, levyn lopettava “In the reven’s eyes” ja “Forgotten gods”, jonka intro on soitettu säkkipillillä. Harvoin kuulee mustan metallin levyillä moista soitinta. Mutta melko hyvin se kyllä kappaleen aloittajaksi sopii.

Koska levy on musiikillisilta ansioiltaan varsin taidokas, niin tulin ajatelleeksi myös lyriikoiden osuutta kokonaisuuteen. Toivoin jotain okkultistisia ja fantasiapainotteisia sanoituksia ilman suoria viittauksia paholaiseen tai muihin sarvipälleihin. Ei mitään suoraviivaisia “satan wants you dead 666” -tasoisia linereita, kuten normaalisti tasapaksuissa blackmetalsanoituksissa, vaan ihan rehellisiä ja musiikin luomiin mielikuviin sopivia. Koska vokalisti ei poikkea muista kollegoistaan nimeksikään, oli tukeuduttava kotisivujen lyriikka-osioon ja kyllähän se teksti on, kuten toivoin, hyvää. En nopean tarkastelun aikana paikallistanut viittauksia lucifereihin tai helvetteihin, vaan varsin omaperäisiä ratkaisuja Isiksestä “unohdettuihin jumaliin”.

Koska yhtye oli minulle täysin ennalta tuntematon, niin aiempiin levytyksiin vertaaminen on hankalaa. Sen verran tämä kuitenkin sykähdytti, että pakkohan tätä on saada lisää. Varmasti yksi parhaista tänä vuonna julkaisuista levyistä. Jos pidät blackista, mutta olet kyllästynyt toinen toistaan tylsempien kellarirämistelijöiden renkutukseen, niin tässä on levysi.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2002-12-09
Arvostelija : Henrik Himberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.